KOLMAS KÄSKY

Tänään vietetään kansainvälistä ”älä osta mitään” – päivää.
Luin että sen ”tarkoituksena on herättää ihmisiä pohtimaan kriittisesti kulutustottumustensa syitä ja seurauksia sekä vaikuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymiseen ja asenteisiin” (http://www.mtv3.fi/uutiset/).

Viimeviikolla eräs jenkkiläinen ”pellepappi” kävi helsinkiläisissä kauppakeskuksissa meuhkaamassa kulutusjuhlaa vastaan. Vaikka juttu olikin toteutettu teatterin keinoin, oli hänen asiansa osuva. Olen itsekin ollut näreissäni kauppojen päätöksestä pitää kaupat ympäri vuoden auki joka sunnuntai. Närästystä aiheuttaa oikeastaan kolme asiaa:
1. Lama kolkuttelee ovella ja meitä käskemällä käsketään ostamaan ja kuluttamaan lisää.
2. Perheiden yhteinen vapaa-aika käy entistä vähemmälle.
3. Jumalan antamaa sapattikäskyä rikotaan lainasettajan siunauksella.

Lähden purkamaan närästystäni edellä kuvaamani järjestyksen mukaan.

LAMA JA KULUTUSJUHLA

Kuulin eräältä sijoitusneuvojalta, että laman kesto laskettuna keksiarvona on 12 kuukautta. Nyt meille povataan kahdesta kolmeen vuoteen kestävää lamaa. Kokemus aikaisemmista taantumista on osoittanut, että lamaa seuraa aina loma – tosin pakkoloma työttömyyden ja pakkolomautusten muodossa.

Sain hiljan pastori David Wilkersonin Times Square Chursh –seurakunnan saaranakirjeen, joka on päivätty lokakuun 27. päivälle kuluvaa vuotta.
Wilkerson kirjoittaa: ”Olen vuosia uskollisesti varoittanut pian tulevasta maailmanlaajuisesta taloudellisesta tuhosta. Juuri nyt näemme sen tulevan kaikkialle maailmaan. Olen varoittanut, että kristityt tulevat kärsimään suurista menetyksistä ja vastoinkäymisistä ja juuri nyt se on tapahtumassa.
Suuret pyhien joukot kaikkialla maailmassa käyvät nyt läpi suurta taloudellista ja materiaalista lamaa”.

Miksi on näin?
Vanhin tyttäristäni kysyi eilen eikö lamaa voida estää ja mistä se ylipäätään syntyy? Ajattelevalta nuorelta erittäin hyviä ja ajankohtaisia kysymyksiä!
Isänä vastasin, että elämäntyylimme on aiheuttanut laman. Ahneuttemme ja itsekeskeisyytemme. Mutta myös pankkien suuret luotot pienillä koroilla, lainanottajien velkaantumiset, pankkilaitosten velkaantumiset, yli varojen eläminen tyylin ”maksan, kun jaksan ja jos jaksan”, joka näköjään ulottuu Suomessakin joihinkin firmoihin.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että emme opi edellisistä lamoista yhtään mitään.
Tai emme välitä. Viime lamasta on ehkä reilut viisitoista vuotta. Ei sen enempää!
Ja tässä sitä taas ollaan. Tunnemme varmaan jokainen tapauksia, jossa rahaa on tullut kuin ovista ja ikkunoista. Velkaa on rahanhuumassa tehty, asuntoja osteltu, hyvää tavaraa heitetty surematta roskikseen ruuasta puhumattakaan. Että näin.

PERHEIDEN AHDINKO

Nuorin lapsistani on päiväkodissa. Tv-uutisissa kerrottiin tällä viikolla, että päiväkodit joutuvat harkitsemaan lisätyövoiman palkkaamista, jotta lapsia voidaan hoitaa myös sunnuntaisin.
Syynä tähän on se, että monet kaupoissa työskentelevistä vanhemmista joutuvat kauppojen sunnuntai aukioloaikojen takia olemaan töissä.

Äskettäin eräs lapseni päiväkotitäti suri minulle sitä, että koska Vantaa leikkaa ensimmäisenä taas kerran lastenhoitoon tarkoitettuja varoja, ei tänä vuonna tarjottu enää isänpäiväkahveja. Tietysti minä jo kahvin maun tunnekin.
Mutta sehän on nyt selvää, että isänpäivä- tai äitienpäiväkahvit ovatkin Vantaan kaupungille ja sen johdolle se kaikkein suurin menoerä!
Sanoin lapseni päiväkotitädille, että tämähän johtuu vain siitä ajatuskuviosta, että lapsilta ja lapsiperheiltä leikataan ensimmäisenä, koska lapset eivät tuota.
Mietinkin, että juuri kuntavaalien alla ”vannotut valat” lapsiperheiden tukemisesta olivat pelkkää huulten heilutusta.
Kyllä kannatti taas äänestää…
Minullekin sanottiin, että äänestä nyt Esa, ettei tarvitse marista. Äänestin ja silti marisen. Mitä jos en ensi vaaleissa äänestäisikään – ehkä silloinkin marisisin?

Toinen juttu, millä nämä kauppiaat perustelivat kauppojensa aukioloaikoja sunnuntaisin, oli perheiden yhteinen vapaa-aika.
Ja katin kontit!
Mitä vapaa-aikaa se on, että lorvitaan kauppakeskuksissa, kun toinen vanhemmista on tiskin takana töissä ja tuhlataan ahneiden kauppiaiden taskuihin viimeisiäkin ropoja laman pelotellessa ensimmäisenä lapsiperheitä?!

Eräs poliitikko sanoi tässä ennen vaaleja, että kun kiljutaan rahoituslaitosten pelastamisen puolesta, pitäisi ihmiset pelastaa.
Se oli lähes tulkoon profeetallinen ajatus!

Mieleeni tulee muuan jae Raamatusta. Pitele penkistä kiinni, kun luet sen.
”Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut” (Hes.16:49).

SAPATTIKÄSKY

Sapattikäsky on kolmas käsky Raamatussa ja kuuluu näin:
”Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti…” (2.Moos.20:8-10).

Katekismus opettaa sapatista näin: ”Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus”.

Lutherin vähäkatekismus antaa lepopäiväkäskylle seuraavan selityksen:
”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme”.

Sapatin alkuperäinen tarkoitus oli keksittyä Jumalaan, jolta kaikki hyvä tulee. Myös sen osalta, mitä me saamme itsellemme kättemme töiden kautta.
Siksi kymmenysten antaminen maan sadosta, nykyään työstä saadusta palkasta liittyy kiinteästi sapattikäskyyn. Me kunnioitamme ja kiitämme sapatilla ja varoillamme Jumalaa, jolta kaikki hyvä tulee ja josta olemme ensi- ja viimekädessä täysin riippuvaisia.
Sapatti kohdistuu itsemme sijasta Jumalaan.

Kanaanilaisilla kansoilla oli niin sanottuja työnjuhlia, jossa uhrattiin epäjumalille maan satoa ja myös ihmisuhreja. He kohdistivat palvontansa omaan itseensä ja epäjumaliin, jotka vaativat lisää työtä, raadantaa ja ihmisverta.

Sapattikäsky vapautti ihmiset työstä lepoon ja siirsi painopisteen ihmisen työstä ja itsestä Jumalaan. Raamatun mukaan siihen sisältyy siunaus. Jumala pitää omistaan huolen, jotka puolestaan kunnioittavat häntä ja hänen käskyjään.
Kertakaikkinen riippuvuussuhde Jumalaan ei ole heikkouden osoitus, vaan voimansalaisuus. Antamalla Jumalalle tilaa elämässämme tietoisesti, pitää hän meistä huolen niin lamassa, kuin lomassa. Sapatin pitämiseen liittyy kokonaisvaltainen siunaus, jossa Herra pitää meistä huolta joka tilassa ja joka hetkessä. Se että seurakunta kokoontuu sunnuntaisin yhteiseen jumalanpalvelukseen, on myös viesti maailmalle ja sen markkinavoimille,
että meidät on kutsuttu Jumalan lapseuteen. Ei kauppakeskusten suosimaan kerskakulutukseen.

Adventti julistaa Herran saapumista. Kauppakeskukset joulupukin saapumista kulutuksen toivossa. Kumpaan sinä uskot: Jeesukseen vai joulupukkiin?

3"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.
4. Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
5. Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?
6. Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
7. Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
8. Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
9. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". (Jes.58:3-4).

PS: Kuvassa olevan kyltin teksti suomeksi: ”ANTOI KAIKEN RAKKAUDEN TÄHDEN”. Mitä me annamme…?