"AUTUAITA OVAT..." Osa 2

Siunattu nöyryys

Jae 5 ”Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.”
Englanninkieliset käännökset puhuvat nöyryydestä.
Nöyryyttä ei pidä sekoittaa kuitenkaan nöyristelyyn, jossa olemme henkisesti hattu kourassa jokaisen ongelman tai ihmisen edessä.
Oikea nöyryys tulee sen tiedostamisesta, että tajuamme missä olisimme ilman armoa ja mitä voisimme olla ilman armoa.

Väärää nöyryyttä on omien taitojemme halpana pitäminen, itsemme jatkuva mitätöinti.
Joillakin se tulee esille esim. omien lahjojen vähättelynä.
Joskus taustalla on silkkaa ylpeyttä…
- Miksi ihmeessä meistä on väärin sanoa, että olen jossakin asiassa hyvä? Sillä jokaisella on lahjoja ja jokainen on jossakin asiassa hyvä.

Lue mitä Raamattu sanoo meistä Jumalan omina:
”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa” (1.Piet.2:9, RK-92).

Oikea nöyryys nousee oman asemamme tajuamisesta Jumalan lapsena.

Myös Mat.5:5 sai erityismerkityksen oman sairauteni aikana:
”Autuaita ovat hiljaiset [unohdetut, syrjään heitetyt; vaatimattomat, piilossa olevat; uskolliset puurtajat], sillä he saavat maan periä”

Jumala on huomannut sinut.
Hän on nähnyt se, mikä on ehkä jäänyt huomaamatta ihmissilmiltä.
Jumala myös haluaa sinun ymmärtävän miten hän katsoo sinua ja kuinka hän näkee sinut lapsenaan.

Kutsumuksesi perusteella sinut on kutsuttu jakamaan se perintö, mikä sinulle lapseutesi perusteella kuuluu.

Tätä faktaa vasten kysyn kuinka kukaan elää hattu kourassa, anteeksipyydelleen kuninkaan perillisenä?
Jeesuksen verellä sinulle ostamasta asemasta käsin sinut on Jeesuksessa Kristuksessa asetettu kuningaskunnan lapseksi ja perilliseksi.
Siihen kuuluu arvovalta, jota helvetti pelkää ja taivas kunnioittaa.
Tämä arvovalta näkyi alkuseurakunnan elämässä vallankumouksellisella tavalla:

1. Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä.
2. Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä.
3. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua.
4. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin."
5. Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.
6. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy."
7. Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat,
8. ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa”(Apt.3:1-8).

Pietari ei luikkinut pitkin seiniä karkuun haasteiden edessä,
vaan nojautui täysillä Jumalan voimaan, joka on armon varassa elämistä.
Ei tekohengellistä iskulausepullistelua.
Hän laittoi sen hyvän kiertämään, mistä hän oli itse päässyt osalliseksi, koska evankeliumi on aina eteenpäin kulkevaa!
Jos olet Jumalan lapsi, sinulla on täysi oikeus julistaa pimeydelle, tälle maailmalle ja itsellesi:
Jeesuksessa Kristuksessa minä olen täydelliseksi tehty, kuninkaallisen papiston jäsen, Jumalan oma, asetettu julistamaan Kristuksen ihmeellisiä tekoja.

Ymmärrä asemasi ja pidä siitä Jeesuksen nimessä kiinni!

Vanhurskauden nälkä ja jano

Jae 6 RK-92, ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja
jano: heidät ravitaan.”

Vanhurskas ihminen on Jumalan sanan mukaan kurottautuva ihminen.
Hänen elämässään ykkösprioriteetti on sen rakastaminen, mitä Jumala rakastaa ja kunnioittaa.
Vanhurskas elämä on aina valinta. Jokapäiväinen valinta.

Tämä elämä ja maailma haastaa meitä jatkuvasti valitsemaan puhtaan ja likaisen, oikean ja väärän väliltä.
Jumalan valtakunnassa ei voi säilyä puhtaana ja käyttökelpoisena pysyttelemällä neutraalilla, harmaalla vyöhykkeellä.

Laodikean seurakunta yritti elää neutraalina, harmaalla vyöhykkeellä.
Mutta Jeesuksella oli heille vain yksi sana:
”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos”( Ilm.3:15-16).
Penseys on välinpitämätöntä haaleutta!

Koeta juoda haaleaa vettä.
Se ei vie koskaan pois janoa, vaan laittaa oksentamaan.
On surullista, jos oma hengellinen elämämme ja seurakuntamme ovat janoisille, kuin haaleaa vettä. Se johtaa sulautumiseen maailman kanssa. Kissankulta kiiltää, mutta on arvotonta.
Etsi aitoa.

Karl Heinz Knöppel kirjoittaa pyhyydestä, kirjassa Unohdettu armo ja miten voimme löytää sen uudelleen seuraavaa:
”Niin kuin sairaat janoavat parantumista, niin janoavat monet syvästi muuttuneita ihmisiä” (Päivä oy, 2003).

Helsingin Sanomien Nyt – liite otsikoi kannessaan maaliskuun alussa ”Pyhä Johanna”.
Lehden sisällä oli pitkä juttu Johanna Tukiaisesta riivaajajuttuineen…
Toimittaja ihmetteli Johanna Tukiaisen ja hänen sisarensa elämää.
Ensin oltiin jossakin voimakasta menestysteologiaa julistavan seurakunnan tilaisuudessa.
Juttu päättyi toimittajan kuvaukseen jossain klubilla, jossa Tukiaisen sisarukset olivat toimittajan mukaan vahvassa humalassa.

Minua suretti lukea tällaista.
Myös maailma nauraa tällaiselle vääristyneelle ”pyhyydelle”, jossa pyhä ja epäpyhä sekoitetaan.
Raamattu sanoo, että vaelluksemme on ihmisten ja enkelien tarkkailtavana (1.Kor.4:9).
Lukiessani Nyt – liitteen juttua nousi mieleeni Roomalaiskirjeen sanat:
”Sillä ’teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa" (Room.2:24).

Paavali kirjoittaa: ”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii…”(Ef.4:1).

Mitä tämä merkitsee käytännössä meille, jotka kutsumme itseämme kristityiksi tai uskoviksi?

Kaikkien elämäni osa-alueiden päällä täytyy lukea ”Herralle pyhitetty”.
Ei riitä, että vaellan Jumalan omana vain silloin, kun olen sananpalveluksessa.
Myös sen yllä täytyy lukea ”Herralle pyhitetty”, mikä on salassa, minne ei näe kukaan muu kuin Herra, Jumala.

Englantilaisen jo edesmenneen evankelista Leonard Ravenhillin (1907-1994) hautakivessä lukee sanat, jotka pitäisi lukea meidän itse kunkin sydämissä: ”Ovatko asiat, joiden vuoksi elät Kristuksen kuoleman arvoisia?”

Jumalan kunnia seuraa aina niiden suojana, jotka palvelevat häntä ehjällä ja täysin antautuneella sydämellä. Eheys merkitsee tässä Jumalalle omistautumista, jakamatonta sydäntä.
”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä,
jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle” (2.Aik.16:9).

Tullaksemme osalliseksi taivasten valtakunnan voimasta,
tulee meidän tulla Jumalaa tarvitsevaksi, jolloin hän vastaa kaipuuseemme.

Minulle tarvitsevana oleminen on sitä, että tiedän tarvitsevani armoa joka päivä.
Turvassa oleminen merkitsee kotona olemista.
Ja koti on Jumalan armo ja sen varassa eläminen jokapäiväisten haasteiden ja kiusausten keskellä.
Jos etsin turvaa, en löydä sitä piiloutumalla ylihengellisyyteen tai sulkeutumalla luostariin.
Kun Jeesus rukoili seurakuntansa puolesta, ei hän pyytänyt Isää ottamaan heitä pois haasteiden eli maailman keskeltä.
Hän pyysi Isää varjelemaan heidät pahuudelta.
Ja pyhittämään heidät totuudessa, joka on Jumalan sanassa pitäytymistä (ks. Joh.17:15-18).

Armossa ja totuudessa eläminen merkitsee itsemme luovuttamista aina suuremman yhteyteen ja käsiin. Rakkaus on tässä yhteydessä sen syvää tiedostamista, että tiedämme olevamme koko elämämme matkan ajan, koko ajan, kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa täysin kannettuja.
Niin, ettei meidän tarvitse itse kannatella itseämme ja uskoamme.
Sillä armon eteen et voi tehdä mitään.
Muuten se ei olisi armoa.

Kannettuna oleminen sisältyy siihen tietoisuuteen, ettei kertakaikkisesti mikään voi erottaa sinua Jumalan lapseudesta.

Jos synti erottaa tänään, niin silloin minun on tehtävä elämäni suhteen joitakin alueluovutuksia Jeesukselle.
Ja silloinkin, olen armon kantama, suojaama ja ympäröimä.

Jumala haluaa vahvistaa sinussa Henkensä kautta sitä lepoa, joka tulee sen tietoisuuden pohjalta, että olet Jumalan oma – kokonaan.
Siksi rukoilemme nyt Daavidin tavoin, että Herra antaisi meille puhtaan, hänelle pyhitetyn sydämen ja uuden vahvan Hengen (Ps.51:12).

Rukoilemme: Herra, Jeesus Kristus. Luo minulle puhdas sydän, joka haluaa kaikella voimallaan ja solullaan seurata sinua.
Anna minulle vahva henki, joka taipuu mielellään tahtoosi.
Isä, Jeesuksen nimessä. Aamen.

“Luo minuun puhdas sydän, oi Jumala, ja uudista minussa oikea, hellittämätön ja järkkymätön sydän.”
Amplified Bible

Ensiviikolla kolmas osa...