"AUTUAITA OVAT..." Osa 4

AUTUAITA OVAT RAUHANTEKIJÄT JA VAINOTUT

Jakeessa 9 Jeesus julistaa autuaiksi rauhantekijät ja jakeessa 10 hän julistaa autuaiksi uskonsa tähden vainotut.
”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.”

Kuten edeltä käy ilmi, nivoutuvat Jeesuksen autuaaksi julistamat ihmiset toinen toisiinsa. Autuaita ovat rauhantekijä, mutta myös vainotut.
Rauha ja viha ovat vastakkaisia asioita.
Ne eivät koskaan voi elää tasapainossa.
Mutta ne voivat tehdä sovinnon niin, että viha sulaa anteeksiantamukseksi
parnataen jopa vuosikymmenten haavat.

Kun mietimme rauhantekijää ihmisenä, niin ehkäpä joidenkin mieleen nousee tuore suomalainen rauhanmies, nobelisti ja presidentti Martti Ahtisaari.
Raamatun ja Jeesuksen opetuksen mukaan rauhan tekeminen tähtää ihmissydämeen.
Kristus on meidän rauhamme, sanotaan efesolaiskirjeessä (Ef.2:14).
Henkilökohtainen rauha lähtee omantunnon rauhasta, jossa tiedän olevani sovitettu Jumalan kanssa.
Se on armon varassa elämistä; syvää tietoisuutta siitä, että Isän rakkaus kantaa minua läpi elämäni.
Jeesus sanoo:
”Minun rauhani minä annan teille…” (Joh.14:27).

Seurakunnan johtajat

Paavali asettaa rauhantahtoisuuden ja sovittelevaisuuden yhdeksi seurakunnan kaitsijan ja vanhimman kriteeriksi. Tiit.1:7:ssa hän sanoo, ettei kaitsija saa olla mikään tappelupukari.

Valitessamme ihmisiä seurakunnan luottamustoimiin, emme saa katsella luonnekysymyksiä läpi sormien. Ne eivät ole käytännön seurakuntatyössä koskaan toissijaisia.

Tuomion vaatimus, joka nousee vihasta eikä vanhurskaudesta

Olen nähnyt joskus tilanteita, jossa esimerkiksi muslimeja on koetettu voittaa Kristukselle siten, että esille on nostettu ainoastaan ristiriitoja Koraanista.
Lähes poikkeuksetta tällainen vikojen kaivelu on aiheuttanut riitaa ja mielipahaa.
Omasta mielestäni tällainen vihaa lietsova evankeliointi on kuin tikanpojan matka väärinpäin puuhun.

Erään kerran pysähdyin juttelemaan kadulla saarnaavan uskovan kanssa.
Hän huusi mikrofooniin kesäisellä kadulla ohikulkeville uhkauksia helvetistä, tuomioista, itsetyydytyksen synneistä ym.
Sanotaanko nyt vaikka niin, että minulla nousi ”karvat pystyyn”.
Kävelin katusaarnaajan luokse ja haastoin häntä katselemaan ihmisiä Jeesuksen silmin:
- Katso näitä ihmisiä!
Moni heitä elää juuri nyt henkilökohtaisen tuomion ja helvetin alla.
Miten kuvittelet heidän vastaanottavan sanomasi Jumalan rakkaudesta sen jälkeen,
kun olet julistanut heidät syvimpään helvettiin?
Katso heitä! Näe kuinka mielettömän paljon Jumala rakastaa heitä!
Kerro se heille ensin.
Vasta kun he kohtaavat Jumalan, joka ehdoitta rakastaa heitä, he voivat nähdä syntinsä…

Miten totta onkaan se, että me voimme voittaa ”menestyksekkäästi” väittelyn, mutta hävitä sydämen ikuisiksi ajoiksi!

Lakihenkisyys, armon syvä, henkilökohtainen tuntemattomuus synnyttää tuomioevankelistoja.
Se on saarnaamista tuomiosta ilman aitoa vanhurskautta tai sen tuntemista!

En sulje pois sitä, etteikö totuutta pidä kertoa.
Pitää ehdottomasti!
Mutta armon kanssa.

New Living Translaition raamatunkäännös sanoo:
”Jumala siunaa niitä, jotka työskentelevät rauhan puolesta”.
Todellinen rauhantekijä on uskova, joka jättää jälkeensä lohdutettuja, kohdattuja ja parantuneita ihmisiä. Tämä koskee myös vainottua seurakuntaa.

Anteeksianto

Italialaisen tutkimuksen mukaan kristinuskon kaksituhatvuotisen historian aikana arviolta 70 miljoonaa kristittyä on menettänyt henkensä uskonsa takia, joista 45,5 miljoonaa 1900-luvun aikana.
Arviolta noin 250 000 kristittyä kohtaa marttyyrikuoleman uskonsa tähden joka vuosi mm. latinalaisessa Amerikassa, Kiinassa ja muslimimaissa, kuten Jemeinissä, Iranissa, Saudi Arabiassa, Intiassa ja Indonesiassa.

Raamattu sanoo:
”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2.Tim.3:1,12).

Voimme kokea vihaa ja kiusantekoa myös työpaikoillamme ja koulumaailmassa, joka haavoittaa meitä.

Jeesus julistaa: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt.6:14-15).

Rauhanrakentamisen perusedellytys on henkilökohtaisissa ja kaikissa ihmissuhteissa anteeksiannon julistaminen ja sen käytäntöön saattaminen.
Se koskee myös niitä vihan alla paikasta toiseen heiluvia saarnamiehiä ja naisia,
joiden ainut sanoma on ”tuomio tulee”.
Valitettavan usein olen surukseni huomannut, että jos armo on vain käsite ja pääpaino julistuksella on tuomio tuomion perään, on julistajan sisällä paljon koskaan kohtaamatonta vihaa.
Siksi omakohtaisen rauhan avain on oman vihamme kohtaaminen ja niiden vapauttaminen Jumalan edessä, joita vastaan koen vihaa, kaunaa ja katkeruutta.
Heprealaiskirjeessä on äärimäisen vakava sana rauhasta ja katkeruudesta:
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä",
ja monet sen kautta tule saastutetuiksi" (Hep.12:14-15).

Katkeruus on vihan siemen ja saastuttaa jumalasuhteen ja ihmissuhteet!
Myös siitä on tehtävä parannus!
Pyhtityksemme jää kesken, jos emme uskoon tulomme jälkeen alla kasvaa hengellsiesti.
Eli emme työstämällä työstä menneisyydessämme olevia traumojna, kuten vihaa ja katkeruutta.

Latinankielen pappia tarkoittava sana on PONTIFEX, joka merkitsee SILLANRAKENTAJAA.
Rauhan tekeminen on sillan rakentamista niiden luokse, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Ilman rauhan tekemistä Jumalan ja ihmisten kanssa ei ole evankeliumia.

Jeesuksen autuaaksi julistuksen punainen lanka on se, että se elämä ja hedelmä, mitä Pyhä Henki meissä vaikuttaa, voisi tulla siunaukseksi niiden ihmisten elämään, joiden lähellä elämme.
Näitä hedelmiä ja siunauksia ovat juuri edellä mainitut laupeus, puhdassydämisyys ja rauha.
Nämä asiat ovat myös niitä luonteenpiirteitä, joita Jumalan Pyhä Henki haluaa omissaan vaikuttaa.

Jeesus julistaa onnellisiksi nämä ihmiset, koska he jakavat taivastenvaltakunnan perinnön.
Sen mitä silmä ei ole nähnyt, mitä ei ole korva kuullut ja mikä ei ole noussut yhdenkään ihmisen sydämeen.

Usein näiden ominaisuuksien saavuttaminen ja löytäminen vaatii elämässämme tapahtuvaa asennemuokkausta, jotta vanhurskaus, armollisuus, puhdassydämisyys ja rauhan edistäminen voisivat olla todellisia asioita.

Rukoilemme:
Tule Pyhä Henki ja auta minua kasvamaan armossa, Jumalan vanhurskauden ja puhtauden janossa.
Auta minua Jeesuksen nimessä edistämään rauhaa ja anteeksiantamusta siellä, missä sitä tarvitaan.
Anna minulle halua ja voimaa rakebntaa siltoja sinne, missä niitä ei ole.
Myös sinne, missä olen niitä ehkä itsekin polttanut.
Kiitos, että myös minä saan uskoa Jeesuksen sovintoveren tähden kaikki syntini anteeksiannetuiksi.
Tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi minun elämässäni.
Isä, Poikasi Jeesuksen nimessä.
Aamen.

Opetussarja Jeesuksen autuaaksi julistuksesta päättyy tähän.