ATEISMIN HAUTAUSMAA

Ateistien linja-autokampanja on tarjonnut hyvän syyn keskustella Jumalasta. Helsingissähän on ajellut linja-autoja, joiden kylkiin he ovat teipanneet omia epäilyksiään Jumalan olemassaolosta.
Ateistien, satanistien ja saatananpalvojien yleisimmät syytteet kohdistuvat kirkkojen ja uskontojen epäoikeudenmukaisuuksiin, jossa Kristuksen ja kristinuskon nimissä on poljettu ihmisoikeuksia mitä rankimmalla tavalla.
Tässä mielessä kritiikki on oikeutettua ja sallittua.
Samaa kritisoin itsekin.
Jumala ei ole instituutio tai kirkkolaitos.
Ei edes kristitty, joka käytöksellään likaa Jumalan nimen.
Jumala on rakkaus.

Usein ongelman ydin ateismissa ja muissa edellä mainitsemissani ideologioissa on Jumalan syyttäminen ihmiskunnan pahuudesta. Jumalan sanotaan sallivan pahan ja kuitenkin jokainen meistä itse valitsee pahan tavalla tai toisella. Raamattu nimittää tätä asiaa synniksi.

Järjen itsemurha

Eräs mies väitti meitä uskovia kerran vastuunpakoilijoiksi.
Hän sanoi:
-Te turvaudutte johonkin Jumalaan, paeten hänen selän taakse.
Vastasin, että ei pidä paikkansa ja jatkoin:
-Kun Raamattu puhuu parannuksen tekemisestä, merkitsee se vastuunottoa niistä virheistä eli synneistä mitä minä olen tehnyt ihmisten ja Jumalan edessä.

Kolme vuotta sitten katselin televisiosta ajankohtaisen kakkosen suurta ”Jumala” iltaa.
Joukko eri uskontojen ja ismien edustajia keskusteli uskosta ja Jumalasta.
Kaksi nuorta kristittyä uskovaa kertoivat Jeesuksesta, joka oli muuttanut heidän elämänsä. Nuori mies kertoi vapautuneensa huumeista Jeesuksen avulla. Todistus persoonallisen,
ajassa ja paikassa vaikuttavan Jumalan todellisesta vaikutuksesta soti vapaa-ajattelijan maailman kuva vastaan. Äijä intti vastaan minkä ehti ja lopulta veti viimeisen oljenkortensa esiin epäillen nuoren edes koskaan käyttäneen huumeita.
Voi taivas!
Järjen ylivaltaan uskova ateisti teki järjen itsemurhan.

Minulle tuli mieleen Paavalin sanat Roomalaiskirjeen alusta:
”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet” (Room.1:22).

Millainen näkökulma, sellainen lopputulos

Järki voi olla epäjumala ja vankila.
Älyllinen omavoimaisuus voi muodostua ainoaksi meitä kasassa pitäväksi asiaksi.
Jos Jumala onkin olemassa, olen silloin vastuullinen tekemisistäni muillekin kuin vain itselleni. Ei olekaan ihan sama miten elän.

Jos olemme omavoimaisia, täysin riippuvaisia siitä mitä saavutamme teoillamme, koulutuksemme nojalla, varallisuutemme voimalla, mihin kykenemme nuoruutemme innossa, älyllisen päättelykykymme kautta ei ole mikään ihme, ettei elämässämme ole yhtään ihmettä.
Olemme yhä enemmän ja enemmän riippuvaisia kaikesta muusta kuin Jumalasta.
Rahasta, solariumien rusketuksesta, kuntosalien sykemittareista jne.

Ateisti kieltää Jumalan, koska hän näkee vain instituutiot.
Mutta Jumala on persoonallinen, koettava ja älyllä käsitettävä takkaus.

Koulutin kuukausi sitten Joosua Missio aktiolaisia, jotka paraikaa kiertävät teetupabusseillaan maatamme. He kertovat kaduilla ja toreilla Jumalasta joka on rakkaus (mahtavaa väkeä). Jumalasta joka on RAKKAUS.

Liitän loppuun videon, joka kuvattiin kaksi vuotta sitten Tuska festivaaleilla Helsingissä. Joosua aktiolaiset olivat evankelioimassa fetivaaliväkeä.
Ateisti haastaa ystäväni Timo Valtosen.
Kaikesta kakofoniasta (taustamöly) tulee kuitenkin esille mistä on kyse.
Ei väittelyn voittamisesta, vaan Jumalan todeksi elämisestä, Jumalan joka on rakkaus ja jonka rakkaus voi muuttaa meidät.
Siunausta kaikille evankelistoille!
Antakaa palaa täysillä!
Rakkaus on väkeväpi, kuin mikään muu.