ASEMAMME KRISTUKSESSA EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 2

Jatkan alkuviikosta aloittamaani opetus sarjaa efesolaiskirjeestä.
Pureudumme ennalta määräämiseen entistä perusteellisemmin.

Kuten edellä viittasin, otetaan ”kerran pelastettu, aina pelastettu” opin perusteeksi asiayhteydestään pois reväistyjä jakeita. Esitän esimerkin.
Jos joku saa kirjeen, ei hän kykene tulkitsemaan kirjettä, sen sisältöä, sanomaa ja tarkoitusta leikkaamalla siitä pois yhtä irtolausetta. Kuitenkin raamatuntulkinnassamme saatamme unohtaa tämän.
Ja jopa niin, että joku tietty jae saa merkityksen, mitä kirjoittaja ei sille antanut.

KONTEKSTIN UNOHTAMINEN

”Kerran pelastettu, aina pelastettu” opin puoltajat rakentavat teologiansa asiayhteydestä reväistyjen jakeiden ja jaejaksojen varaan. Lähdemme purkamaan keskeisimpiä jakeita ja jaejaksoja, joihin usein nojataan.

”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”(Matt. 22:14).

Asiayhteys?
Tämän perusteella voisi ajatella, että vain muutama on valittu Jumalan yhteyteen vaikka kaikkia kutsutaan.

Jaejakson asiayhteydessä Jeesus puhuu hääjuhlasta, jonne kutsuttiin suuri joukko ihmisiä. Israelissa Jeesuksen aikana häiden järjestäjä huolehti häävieraiden juhla-asusta.
Vieraat saivat hääpuvun isännältä. Juhla-asun saaminen oli merkki henkilökohtaisesta kutsusta häihin. Kuokkavieras tunnistettiin siitä, ettei hänellä ollut hääpukua.
Monet saivat hääkutsun, mutta vain harva vastasi myöntävästi hääkutsuun.
Jaejakso painottaa omakohtaista valintaa. Ketään ei pakoteta tai ”ennakkoon määrätä”.

Kun saamme hääkutsun, usein kutsun esittäjä pyytää ennakkoilmoittautumaan häihin tiettyyn päivämäärään mennessä, jotta järjestäjät osasivat varata tarjoiltavat oikealle määrälle.

”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät”(Joh. 6:44).
Keille Jeesus mainitsi nämä sanat?
Kahdelletoista apostolille viimeisellä aterialla.
Heidät hän oli valinnut apostolin tehtävään monen joukosta.
Jae ei sellaisenaan ole normatiivinen; kaikkina aikoina kaikille kristityille sovellettavissa.

Entäpä tämä jae:
”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sen tähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen” (2.Tess. 2:13).

Tessalonikan seurakunta eli tilanteessa, jossa seurakuntaa painostivat eksyttävien oppien saarnaajat. Heidän mukaan Herran päivä; tuomio olisi käsillä.
Nämä eksyttäjät lähettivät jopa Paavalin nimissä uhkaa huokuvia kirjeitä (lue koko konteksti Raamatustasi ja katso jaetta kaksi).
Samanaikaisesti seurakunta eli vainojen keskellä.
Tämä jos mikä oli erinomainen kylvöalusta pelottaville sanomille, joka saattoi seurakuntalaisten mielet hämmennyksen ja pelon valtaan.

Paavali sanoo jakeessa 13, ettei kukaan vie heiltä pelastusta.
Jumalan valinta perustui heidän omaan valintaansa seurata Jeesusta.
Toisin sanoen Jumala otti heidät vastaan, kun he halusivat antaa elämänsä hänelle.
Mikään ulkopuolinen vaino tai eksytys ei saisi heitä yliotetta, kunhan he vain pysyisivät Jumalan yhteydessä.
Paavali kirjoittaa:
”Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme” (2.Tess. 2:15).
Paavali kehottaa uskovia pitämään kiinni perustastaan.
Pelastuminen on prosessi, joka tapahtuu pyhityksessä uskossa kasvamisen kautta.
Vuoden 1992 raamatunkäännös sanoo:
”Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa, te Herralle rakkaat veljemme. Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte”.

Ehkäpä nämä esimerkit auttavat meitä tulkitsemaan oikein myös efesolaiskirjeen ensimmäisen luvun sanoja.
4. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina.
5. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.
6. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!

Ensimmäinen kysymys, jonka esitämme on mitä Paavali haluaa sanoa?
Paavali näyttää kiittävän Jumalaa pelastuksesta, johon hän on efesolaiset kutsunut.
Ei tule unohtaa, että kirjeen vastaanottajilla on aina merkitystä!

Mitä Jumala on ennalta määrännyt maailman perustamista efesolaiset olemaan?
Teksti itse vastaa:
pyhiä, nuhteettomia, osallisia Jumalan rakkaudesta, Jumalan lapsia, elämään Hänen yhteydessään.
Teksti puhuu asemasta, jonka Jumala on säätänyt ennen aikojen alkua jokaiselle,
siis kenelle vaan joka haluaa vastaanottaa Kristuksen elämäänsä.

Ajattelepa perhettä, joka odottaa vauvaa.
Ennen vauvan syntymää on lastenhuone sisustettu pinnasängyllä ja muutenkin varustettu uutta perheenjäsentä varten.
Kaikki tämä on kuin ennalta määrätty tai ennakkoon valmistettu.
Pinnasängyn käyttöoikeus on valmiina tulevalle pienokaiselle.
Samoin kaikki isän ja äidin huolenpito ja rakkaus.

Efessolaiskirjeessä ennaltamäärääminen puhuu asemasta Jumalan lapsena.
Siitä mitä Jumala on valmistanut kaikille – ei vain jollekin tietylle eliittijoukolle – jotka vastaavat myöntävästi Jumalan kutsuun.

Syyllistymme fatalismiin, kohtalon uskoon, jos sanomme Jumalan määränneen toiset kadotukseen ja toiset taivaaseen. Armo menettää merkityksensä, samoin sovitus.
Ei tule unohtaa pienoisevankeliumin sisältöä ja kohdetta:
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”(Joh.3:16).

Ensiviikolla lisää...