ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 6

Efesolaiskirjeen luku 2

Edellisessä välikommentissani otsikolla "PIDÄ KÄDESTÄ KIINNI" peilasin tarkoituksellisen kärjistetysti asenteitamme ja pelkojamme seurakuntaelämän ulkopuolisia, siis pelastumattomia kohtaan.
Kyse ei ole maailman ihailusta.
Minulle kyse on jumalakaipuun erottamisesta ja tunnistamisesta tämän ajan ihmisissä.
Ja siitä, miten mittaamattoman avokas yksi ihmissielu on Jumalalle!
Mielestäni on elintärkeää miettiä sellaista kysymystä, ketä varten seurakunta on olemassa?
Ja millaisin ehdoin?
Olemmeko olemassa ainoastaan itseämme varten vaiko myös niitä varten, joiden keskellä elämme ja voimme vaikuttaa kaupunginosassamme tai naapurustossamme?
Jos vastaamme olevamme olemassa ympärillämme eläviä ihmisiä varten, joudumme miettimään uudelleen kulttuurikysymyksiä miksi teemme , mitä teemme ja miten teemme ja elämme uskoamme todeksi?
Kuinka kommunikoimme evankeliumin; millä tavoilla ja sanoilla?
Nämä kysymykset ovat seurakunnan elinehto.

ENNEN JA NYT

1. Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden.
2. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä.

Paavali muistuttaa lukijoitaan menneestä: entinen elämä oli impulsiivista.
Olimme hengellisesti kuolleita, kykenemättömiä ymmärtämään Jumalaa tai mitään hengellisiä asioita (katso 1.Kor.12:1-3).
Mutta tullessamme osalliseksi Kristuksesta, ottaessamme hänet vastan syntiemme sovittajana ja Vapahtajana, tulimme eläviksi.
Elossa olo ei ole vain hengittämistä.
Se on Jumalalle elämistä ja ennen kaikkea hänen varassaan elämistä.
Jumala avasi silmämme vuodattamalla yllemme viisauden ja ilmestyksen Hengen, jota tarkastelimme edellisellä suvussa.

TOTTLEMATTOMAT IHMISET

Paavali puhuu tottelemattomista ihmisistä.
Niistä, jotka eivät tottele ja tunne Jumalaa.
Paavali haluaa lukijoidensa muistavan sen kadotetun tilan, jossa he ennen uskoontuloaan elivät. Kenen voittama joku on, sen omakin hän on.
Paavalin kielikuvat saattavat vaikuttaa hyvin mustavalkoisilta, mutta hän tuo esille jännitteen. Jännitteen, mikä vallitsee maailman ja Jumalan valtakunnan välillä.
Apostoli Johannes tuo esille saman suuntaisen ajatuksen:
”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.
Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia” (1.Joh.5:19-21).

Usein käsitämme niin, että meidän tulee taistella ihmisiä vastaan.
Mutta efesolaiskijeen lopussa Paavali tuo seikkaperäisesti esille, että meillä ei ole taistelu ihmisiä vastaan (katso 6. luku).
Kuten Johanneskin puhuu maailmasta pahanvallassa ja epäjumalista, samaa Paavalikin osoittaa: ”totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä.”

Pahuuden juuri on syntiinlankeemuksessa.
Saatana petti ihmisen paratiisissa (1.Moos.3.).
Myös me olimme ennen Jumalan lapsiksi syntymistämme saman petoksen pettämiä.
Siksi meidän tulee ymmärtää taistelun luonne.
Vihollinen ei ole ihmiset itse, vaan järjenpäätelmät ja jokainen Jumalan tuntemista vastaan nouseva ideologia, ismi ja uskonto (katso 2.Kor.10:3-6).
Ne hallitsevat ihmiskuntaa ja yksilöiden vapautta, joka olisi jokaiselle tarjolla Jeesuksessa Kristuksessa.
Johannes kiteyttää:
”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi,
lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki,
jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on,
on suurempi kuin se, joka on maailmassa” (1.Joh.4:1-4).

Eksytyksen takana on persoonallinen paha, joka edelleen haluaa vetää ihmiskuntaa retkuun; kadotukseen.

Opetussarja jatku...