VÄHÄ-AASIAN SITSEMÄN SEURAKUNTAA JA NIIDEN VISESTI MEILLE Osa 1

Perinteinen kristillisyys on joutunut vastakkain moniarvoisen kulttuurimme kanssa. Ei pelkästään Suomessa, vaan maailmanlaajuisesti.
En pidä sitä huonona asiana, vaan pikemminkin tervehdyttävänä.
Mielestäni on terveellistä joutua vastaamaan seurakuntina ja yksilöuskovina uskomme ja teologiamme perusteista.
Ilmestyskirjassa Jeesus nostaa muinaisen Vähä-Aasian seitsemän seurakunnan plussat ja miinukset erityisen tarkastelun kohteeksi. Seurakunnan Herran antama sanoma näille seurakunnille on edelleen ajankohtainen. Tämä on tämänkertaisen blogiopetukseni ensimmäinen osa.

Ennen kuin etenet opetuskirjoitukseni lukemisessa, pyydän sinua etsimään Raamatustasi Johanneksen ilmestyksen luvut 1 – 3 ja lukemaan ne.

Näissä luvuissa kuvataan sitä viestiä, minkä seurakunnan Herra antoi muinaisen Vähä-Aasian seitsemälle seurakunnalle. Tarkastelen aluksi niitä vahvuuksia mitä näillä seitsemällä seurakunnalla oli.

PLUSSAT SEURAKUNNILLE...?!

Efeseolaisten voima ja vahvuus oli sen kyvyssä erottaa oikea väärästä.

Seurakunnan Herra ja kuningas sanoo heille:

”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;
ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut” (Ilm.2:2-3, vanha käännös).

Heillä toimi henkien erottamisen armoitus, joka mainitaan ensimmäisen korinttilaiskirjeen kahdennessatoista luvussa (1.Kor.12:10).

Jeesus sanoo seurakunnan koetelleen niitä, jotka väittivät olleen apostoleja,
mutta eivät olleet. Kyse oli mitä ilmeisimmin vääristä profeetoista.

Henkien erottaminen on kuin väärän valuutan paljastamista.

Me tarvitsemme samaa kykyä erottaa valhe totuudesta tänä aikana,
jolloin totuuden nimissä tehdään asioita, jotka ovat täysin Jumalan sanan vastaisia. Varsinkin kun vääryys yritetään valkaista Jumalan sanan väärinkäytöllä.

Smyrnan seurakunnan voima ja vahvuus oli sen sisäisessä elämässä.

He elivät vainojen ja köyhyyden keskellä, ja kuitenkin Jeesus antoi heistä vahvan todistuksen: ”sinä olet kuitenkin rikas” (Ilm.2:9, vanha käännös).

Heidän aarteensa ja voimansa oli siinä, mitä heillä oli Kristuksen kanssa.

Syvä yhteys, hengellisen elämän syvyys ja rikkaus piti heidät pystyssä läpi vaikeimpien vainojenkin. Heidän elämän rikkautensa pohjautui syvään Kristuksen tuntemiseen; läheisyyteen heidän Herransa kanssa.

Omassa elämässäni kaikkein vaikeimpien kriisien ja myrskyjen keskellä kantava voima on ollut se, mitä minulla on ollut Jumalan kanssa. Voisin sanoa niinkin, että se, mitä olen rakentanut Jumalani kanssa kahdestaan hyvinä päivinä,

on muodostunut voimavaraksi niihin päiviin ja ajanjaksoihin, jolloin elämääni tullut pimeys ja kipu ovat vieneet voiman rukoilla tai lukea Raamattua.

Näissä hetkissä olen kokenut lohdutukseksi ja rohkaisuksi sen sanan, minkä Jeesus lausui smyrnalaisille:

”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas - ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga” (Ilm.2:9,vanha käännös).

Pergamonin seurakunnan voima ja vahvuus oli sen vakaumuksessa pitää kiinni uskostaan.

”Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani ...” (Ilm.2:13, vanha käännös).

Vainojenkaan keskellä he eivät olleet notkistaneet polviaan epäjumalille.

Yksi keskeisimpiä henkilökohtaisen uskon elämän peruskiviä on syvälle juurtunut vakaumus.

Tiedät mihin uskot ja tunnet hänet, keneen uskot.

Toisin sanoen sinulla on elävä, jatkuvasti aktiivinen suhde hänen kanssaan.

Jumalan henkilökohtainen, syvä tunteminen oli Paavalinkin elämän selkänoja.

Hän kirjoittaa: ”sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon” (2.Tim.1:12, vanha käännös, korostus omani).

Tyatiran seurakunnan voima ja vahvuus oli sen kestävyys Herran palvelussa.

He palvelivat Herraa ja toisiaan peräänantamattomasti, joka näkyi heidän uskonsa ja kärsivällisyytenä ja pitkäjännitteisyytenä.
”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset” (Ilm.2:19, vanha käännös).

Sarden seurakunnan voima ja vahvuus löytyi sen jäännöksestä.
Pieni joukko, jo muuten hengellisesti kuolleessa seurakunnassa koetti pitää hiipuvaa liekkiä palamassa. Käsittelen Sardeen seurakunnan tilannetta laajemmin edempänä.

Filadelfian seurakunnan voima ja vahvuus tuli esiin voimana vastustaa yhteiskunnan keskellä vallitsevaa pahuutta.
He eivät vaipuneet apatiaan, mikä olisi tehnyt seurakunnasta kuolleen.

”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt” (Ilm.3:8, vanha käännös).

Laodikea on ainut seurakunta, josta Herra ei löydä mitään hyvää sanottavaa.

Ensiviikolla toinen osa.