HENGELLINEN VALMIUSVARASTO

Näin uuden vuoden alussa haluan kysyä, millaisen on Sinuna hengellinen valmiusvarastosi? Kirjoitin loppuvuodessa eräässä kirjoituksessani siitä,
että elämässämme hyvät ja rauhalliset ajanjaksot ovat niitä hetkiä, jolloin tankkaamme itseämme hengellisesti. Varustaudumme nykyhetkeen ja tulevaan.
Valtioillakin on omat valmiusvarastonsa valtakunnan kriisihetkien varalle vaate- ruoka-avun, lääkinnällisen puolen ja monen muun myötä.

Luukkaan evankeliumissa Jeesus opettaa seuraavaa:

”Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.
Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne” (Luuk.12:31-34).

Sen sijaan, että aloitamme vuotemme maalailemalla uhkakuvia, voimme aloittaa sen tankkaamalla itseämme Jumalan lupauksilla. Ja ne me löydämme Raamatusta, hänen sanastaan.

Jeesus käskee myymään kaiken sellaisen, mikä on arvotonta ja kiinnittämään sydämemme siihen, mikä kestää ajasta ikuisuuteen.

Tee henkilökohtainen inventaario

Tämä maailma on rakennettu ahneuden, kilpailun ja kulutuksen perustalle.

Ei tarvitse olla profeetta ymmärtääkseen, ettei nykyisen kaltainen tuhlailu voi jatkua loputtomiin. Euroopan keskuspankki yhdessä muiden EU valtioiden kanssa osti rahalla jatkoaikaa viime vuonna ylivelkaantuneiden maidensa talouden vakauttamiseen.

En usko, että saamme nauttia tai nautiskella kauaa nykyisenkaltaisesta kulutusjuhlasta.

Kaikki muuttuu oleellisesti.

Jos katsomme Luukkaan evankeliumin kahdettatoista lukua tarkemmin, puhuu Jeesus ahneuden kulttuuria vastaan:

”kavahtajaa kaikkea ahneutta” (Luuk.12:15)!

Hän kertoo lyhyen vertauksen itselleen eläneestä miehestä, joka kohtasi kulutusjuhlansa huipussa henkilökohtaisen perikadon (jak.16-21). 

Järkyttävintä on lukea Jeesuksen sanat tästä miehestä: 

”näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä” (jae 21).

Uskon, että meidän jokaisen Jumalan lapsen on syytä tehdä elämässämme henkilökohtainen inventaario mihin olen investoinut elämäni; mikä minulle on kaikkein tärkeintä ollakseni onnellinen; mitä ovat asiat, jotka ovat Jumalan silmissä välttämättömiä ollaksemme onnellisia.

Jeesus kertoo myös vertauksen isäntäänsä odottavasta palvelijasta.

Hänelle oli uskottu isännän koko omaisuuden hoitovastuu. 

Hän oli raamatunkielellä ilmaistuna huoneenhaltija eli omaisuudenhoitaja. 

Sen sijaan, että hän olisi kantanut vastuunsa huoneenhaltijana, antaen ravinnon ja muun huolenpidon talon asukkaile ja palvelusväelle, Jeesus sanoo miehen alkaneen ”päihdyttämään itseään” (jae 45).

Mies siis turrutti aistinsa ja kykynsä kuulla ja totella isäntäänsä. 

Kyky kuulla ja totella Jumalaa voidaan turruttaa. Se on Jeesuksen vertauksen sisällön ydin.

Suojassa

Nyt kun kalenterimme ovat melko tyhjiä (?), on hyvä myös miettiä ajankäyttöämme.

Ja siinä sitä, missä on turvamme ja millä täytämme aikamme ja itsemme?

Annanko itseeni virrata uutiskuvia ja mainoksia maailmalta, jotka puhuvat omaa kieltään väkivallasta, ahneudesta, korruptiosta ja turvattomuudesta?

Vai voisinko pitää oikeaa mediapaastoa internetistä, tv:stä ja median jatkuvasta kulutusjuhlan huudosta?

Pysähdyin Daavidin psalmin 27 ääreen. Hänen ympärillään oli psalmin 27 kirjoittamisen aikaan paljon vainoojia. Henkilökohtaisesti vaikeat ja kovat ajat ahdistivat häntä joka suunnasta. Hän pakeni vainoharhaisen kuningas Saulin vihaa vuorilla.

Elämässä oli ruuhkaa enemmän, mitä yksi mies saattoi kantaa.

Mutta silti hän tunsi olevansa turvassa kirjoittaessaan:

”Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä

pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!

Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he,

minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.

Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi;

vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa” (Ps.27:1-3).

Miten hän saattoi sanoa näin?

Daavid oli investoinut elämänsä Herraansa ja Jumalaansa.

Daavidilla oli yksi rukous ylitse muiden; saada elää keskeytymättömässä yhteydessä Herran kanssa.

”Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.

Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.

Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, 

ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.

Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle.

Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani". Herra, minä etsin sinun kasvojasi” (jakeet 4-8).

Onko keskeytymätön yhteys Jumalan kanssa ylipäätään mahdollista?

Minulla ja vaimollani on neljä lasta, jotka vaativat jatkuvan huomionsa.

Omat työmme vievät valtavasti aikaa. 

Näiden lisäksi meillä on muistakin asioita, jotka vaativat huomiota ja koittavat myös varastaa sen. 

Tein hiljan puhelimeeni markkinointikiellon, kun kyllästyin jatkuviin partakoneenterien, lehtien ja satelliittikanavien kauppiaiden soittoihin.

Niinpä! Miten tässä oravanpyörässä vuodesta toiseen voi säilyttää malttinsa, kontrollinsa ja vieläpä yhteyden yläkertaan?

Mahdotonta?

Keskeytymätön yhteys?

Tätä miettiessämme palaan Luukkaan evankeliumiin.

Ennen kuin Jeesus puhui alussa mainitsemistani vertauksista, kerrotaan Jeesuksen vierailleen ystäviensä Martan ja Marian kotona (Luuk.11:38-42).

Maria vietti aikaa Jeesuksen jalkojen juuressa.

Uskon, että meidän on mahdollista löytää ja säilyttää yhteys Isän kanssa.

Sinun ei tarvitse matkustaa Jerusalemin itkumuurille viemään rutatussa papereissa spesiaalirukousaiheita sinne asti tai odottaa sunnuntaita päästäksesi kirkkoon, jotta löydät yhteyden Jumalaan.

Kun ajattelen keskeytymätöntä yhteyttä Isän kanssa, näen mielessäni vanhanaikaisen puhelinlinjan. 

Nythän maisemia ei enää korista puhelinlinjat, koska maailmamme on langattomien verkkojen halkoma.

Mutta kuvittele mieleesi mies tai nainen, joka kulkee puhelinlinjan alla.

Tässä mielikuvituksellisessa kuvaelmassa hän saa yhteyden rakastamaansa henkilöön tarttumalla käsin linjaan. 

Linja kulkee kokoajan hänen yläpuolellaan, mutta niin alhaalla, että siihen on helppo tarttua. Linjaan tarttumalla hän kuulee miten hänen rakkansa puhuu hänelle ja vastaavasti linja välittää hänen ajatuksensa jossain kaukana olevalle rakkaalle.

Myönnän, että kuvaelmani on liian mielikuvituksellinen...

Ja kerran linja johdattaa hänet lopullisesti rakkaansa syliin.

Pyhä Henki on meille kuin tuo linja.

Jumala on aina – AINA läsnä ja läsnä oleva.

Mutta me emme ole aina läsnä edes itsellemme.

Daavidin tavoin elämässämme voi olla ruuhkaa enemmän, mitä yksi ihminen kykenee kantamaan. Mutta pysähdy hetkesi ja tartu linjaan. 

Pyydä Pyhää Henkeä tulemaan ja avaamaan yhteys. 

Ja hän tulee.

Joskus voimme olla niin uupuneita ja metelin ympäröimiä, että tarvitsemme ensin kunnon irtioton oravanpyörästämme. Kunnon loman. 

Vasta kun meteli sisällämme on hiljentynyt, voimme löytää kadonneen langanpään ja kuulla taas, kuinka Isä julistaa meille: 

”Sinä olen minun rakas lapseni!”

Jumalan kasvot

Seurakunnanistuttajana mietin, minne ihmiset tulevat?

Millaiseen yhteyteen ja sisältöön tulemme kotiryhmissämme tai kirkoissamme?

Minne kutsumme ihmisiä ja miksi?

Oletettavasti emme halua tulla medialaitteiden, megamölyn, informaatiotulvan tai kaikkia elämyksiä ja aisteja ruokkivan huvipuiston keskelle, jossa silmät punaisina sokaistumme neonvalojen vilkkumisista.

Samalla mietin sitäkin, mitä ”vetonauloja” käytämme saadaksemme ihmiset kirkkoihimme ja kiinnostumaan Jumalasta?

Daavid kirjoittaa:

”Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani".

Herra, minä etsin sinun kasvojasi.”

Haluan olla luomassa ihmisille edellytyksiä löytää Jumalan kasvot.

Seurakunta ja seurakuntayhteyteen tuleminen voi olla kuin keidas, lepohuone, varustamo ja hiljainen huone, jossa meitä rakastetaan. 

Seurakuntayhteys voi olla, kuin Joosefin Egyptissä rakentama valmiusvarasto, josta nälkäiset saavat ravintonsa.

Joosef oli uskollinen huoneenhaltija. 

Pääsy Jumalan valmiusvarastoon kulkee köyhäksi tulemisen kautta. 

Jeesus sanoo:

”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta” (Matt.5:3).

Jumalan silmissä köyhäksi tuleminen merkitsee hänestä tarvitsevaksi tulemista. Tyhjennymme itsestämme ja siitä metelistä, mikä varastaa voimamme ja huomiomme.

Joosefin veljet saivat avun vasta, kun he olivat eläneet läpi kuivuuden ja nälän.

Edelleen Jeesus sanoo:

”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano; heidät ravitaan” (Matt.5:6, vuoden 1992 raamatunkäännös).

Tule uudelleen tarvitsevaksi, niin löydät Jumalan kasvot.

Ja oletpa missä tahansa, voit kohottaa kätesi linjaan; voit katsoa ylös ja saada keskeytymättömän yhteyden Isään. 

Sillä hän joka sanoo nimekseen ”MINÄ OLEN”, on koko ajan läsnä, meillekin.

Siunattua ja toivon täyteistä uutta vuotta 2011.

Terveisin Esa