JUMALAN VALTAKUNTA Osa 4

JUMALAN RAUHA

Kirjoitan Jumalan valtakunnan dynamiikasta.

Oletko koskaan laittanut merkille Genesiksen syntiinlakeemuskertomuksessa sitä, kuinka ihminen lymysi eli pakeni Jumalansa kasvojen edestä peläten lopullista kuoliniskua täydellisen epäonnistumisensa takia (1.Moos.3:8)?

Raamattu keroo ihmisen paenneen varjoihin ja siitä hetkestä alkaen pimeys alkoi yhä kasvavammassa määrin täyttää ja hallita ihmisen elämää.

Jaan yhden ajatuksen, joka oli tänään voimakkaana mielessäni kotiryhmäillassamme.

Koin, että Pyhä Henki toisti tiettyä ajatusta ueampaan kertaan rukoillessamme eri ihmisten puolesta, erityisesti niiden puolesta jotka eivät syystä tai toisesta ole pitkkiin aikoihin pääseet kokoontumisiimme.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo:

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille.

En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö” (Joh.14:27).

KUN PIMEYS ILMAISEE TURTUMUKSEEN

Jumalan rauha, jonka avain on mitään peittelemätön suhde Jeesukseen,

tahtoo täyttää jokaisen sopukan meissä.

Elämme kaottisessa maailmassa, jonka levottomuus koittaa työntää lonkeroitaan elämäämme. Ajastamme ja huomiostamme taistellaan erittäin häikäilemättömästi ja väkivaltaisesti, keinoja kaihtamatta.

Välillä kun hengellsiä ”tuntosarviaan” teroittaa rukousessa sanan ääressä, tajuaa joidenkin aikavarkaiden ja huomionvarastajien lähteen nousevan suoraan pimeyden ytimestä.

Kuitenkin Jumalan valtakunnan perusta on rauhassa Kristuksessa ja hänen kanssaan.

Meidät on asetettu tästä rauhasta käsin elämään elämäämme,

tekemään työmme ja olemaan vuorovaikutuksessa ihmisuteissamme.

Mutta jos rauha on vain käsite ilman todellista Kristuksen hallintavaltaa elämässäämme, täyttää elämämme jokin muu. Jos emme salli Jeesuksen hallita elämämme kaottisuutta, täyyttää pimeys tehokkaasti ne osa alueet,

joissa hän ei asu ja vaikuta. Olen lukenut avaruudessa piilevistä mustista aukoista. Niiden pelottavuus perustuu siihen, että ne imevät itseensä kaiken matreian ja energian. 

Puolestaan valonnopeus on lähes 300 miljoonaa metriä sekunnissa! 

Siis aivan käsittämätön vauhti meidän hahmoituskyvyllemme.

Asiaa voidaan ajatella myös niin, että pimeys pakeneen valon tieltä 300 miljoonaa metriä sekunnissa. Mikä siis täyttää elämämme pimeitä alueta:

valo vai pimeys? Kumpi jahtaa kumpaa? Kumpi hallitsee toista?

Elämässämme rauhattomuuden turruttajia ovat riippuvuudet, pelot, epäusko, viha (tosia tai itseämme kohtaan), sekä ylpeys eri muodoissaan.

Niiden kautta turrutamme itsemme ja samalla hylkäämme itseämme ja niitä alueita ja tunteita, jotka Pyhä Henki haluaisi meissä parnataa ja asettaa Isän hallintavallan alaisuuteen. Kätkeydymme itseltämme, toisiltamme ja ennen kaikkea Jumalalta.

Erilaiset kahleet vahvistavat elämässämme koettuja hylkäämiskokemuksia ja meitä tuhoavia käyttäytymismalleja.

Riippuvuudet, pelot ja monet muut meitä tuhuoavat ja orjuuttavat tekijät saavat meidät hylkäämään itseämme yhä uudellen ja uudellen.

Tosilla meistä ne tekevät sen, että pakenemme meitä eheyttävää seurakuntayhteyttä (en kirjoita nyt mistään kokouskeskeisestä penkkikritillisyydestä). Jäämme neljän seinän sisälle tai korvaamme ja turrutamme Jumalan rakkauden bilettämisellä, ostomanialla, alkoholilla, huumeilla, seksiriippuvuuksilla, nettiriippuvuudella jne.

RAUHAN OLEMUS

Tässä kohtaa kirjoitustani halauan kysyä sinulta minkälainen on jumalakuvasi juuri nyt?

Aadam ja Eeva todennäköisesti odottivat kauhunlamauttamina tuomion huutoa Jumalalata, kun he piiloutuivat yhteydeltä (syntiinlankeemus toi myös kilpailun ihmsten välille rakentaen muureja). Mutta Raamattu kirjoittaa kuitenkin, että ”Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä" (1.Moos.3:8).
Herra ei ryntäillyt viha silmissään. Vaan ihmisen oma valinta olla tottelematon Jumalan äänelle sulki heidät pimeyteen, paratiisin ulkopuoelle - ei Jumalan huuto ”missä olet”!

Niinpä rauhan löytymisenkin avain on valinnasamme seurata impulssien ja aistillisten houkutteiden sijasta Pyhän Hengen kuiskausta: 

”Tule kotiin, tule rakkauteen kanssani.”

Opetan kotiryhmässämme Timohy Kellerin kirjan Tuhlaaja Isä ajatusten innoittmana Jumalan hyvyydestä (Päivä oy, 2010).

Tuhlaajapoikia oli itseasiassa kaksi: nuorempi ja vanhempi veli (katso Luukas 15).

Kummankin veljeksen kohdalla isä toimi äärimmäisen kärsivällisesti ja rakastavasti. 
Hän antoi heille tilaa tehdä omat ratkaisunsa ahdistamasta heitä nurkkaan tai manipuloimatta heidän elämänsä suuntaa.

Sillä olemme aina itse vastuussa vaikuttimistamme ja niiden myötävaikuttamista päätöksistä. Jumalan valtakunnan periaatteisiin ei kuulu pakottaminen tai ehdollistaminen.

Niinpä, jos etsit rauhaa, palaa kotiin. Sillä levotomuutesi syyt ja myös avaimet parantua ovat usein siinä tunteessa ja kaipuussa, missä kaipaat kuulua johonkin, missä kaipaat kotiin eli turvaan.

Älä kätkeydy peittojen ja tyynyjen alle makuuhuoneeseesi, älä peitä tunteitasi nautinnon maksimoimisella, älä riko itseäsi enemmän lisäämällä volymia ja metelin voimaa, etsimällä loputtomasti kipuusi syytä tai syyllistä. 

Tule kotiin, tule parannettavaksi ja Isäsi rakastettavaksi.

Vain niint ulet ehjäksi; kokoNAISEKSI ja tosiMIEHEKSI Krituksessa.

Ole siunattu, Jeesuksen nimessä.