JUMALAN VALTAKUNTA Osa 5

Täynnä armoa JA totuutta!

Olen edellisissä kirjoituksissani käsitellyt Jeesuksen ohjelmajulistusta Jumalan valtakunnasta. Kristus tuli julsitamaan Jumalan hallintavaltaa,  joka tunkeutuu pimeyden ytimiin asti – myös meidän elämässämme.     Juuri silloin kun se ”napsahtaa ” omalle iholle, voi oma mukavuuteni tulla pahan kerran yllätetyksi ja häirityksi. Kuitenkin pyhityksessä eläminen ja vanhurskauden päivittäinen tavoittelu on hengellisne elinvoimaisuutemme ja hengellisesti elossa pysymisemme ainoa mahdollisuus.

Jeesuksen tapa toimia, julistaa ja elää oli raadikaalia. Se ve hänet ristille.

Risti jätti meille esimerkin kuolla omalle itsekkyydellemme, aistillisuudelle ja sen mylötä syntielämällemme.

Eräs ystäväni sanoi äskettäin, ettei synnin tekeminen Jumalan lastenkaan elämässä pääty ollen joku ohi menevä ilmö. Hän täsmensi ettei Jumalalle ole ongelma, että me lankeamme. Sillä kukaan meistä ei ole sen ulkopuolella. Ongelma on sensijaan se, jos emme vaella vanhurskaudessa ja emme elä pyhityksessä.

Kritsuksen kirkkauden tarkoitus

Johanneksen evankeliumissa tuodaan suoraviivaisesti esille Krisuksen kirkauden voima:

”...ja me katselimme hänen kirkkauttaan...” (Joh.1:14).

Kirkkaus paljastaa pimeyden kätköt ja sen, mitä pimeys kätkee sisäänsä. Samainen jae jatkaa Jeesuksesta: ”...ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”.

Jumalan valtakunta on armon JA totuuden valtakunta!

Armo julistaa: ”Jumala on rakkaus” (1.Joh.4:8).

Ja muutaman lauseen jälkeen Johannes tarkentaa Jumalan rakkauden luonnetta:  

”Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa,

vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1.Joh.4:10).

Armo katsoo sovitukseen. Sovitus kohdistuu syntiehimme ja niiden mitätöintiin. 

Joku päätti valita rakastaa sinua ja minua, vaikka emme olisi syntiemme takaia ansainneet mitään muuta kuin helvetin ikuisen tuomion.

Siinä on rakkauden ydin toteennäytetty ja siinä se eletään todeksi tänäänkin.

Mutta armo ei ole koskaan ilmainen. Se on ilmainen sen vastaanottajalle, mutta joku on maksanut siitä äärimmäisen raksaan hinnan: Jeesus Kristus, Jumalan ainosyntyinen Poika!

Armo JA totuus ovat yksi ja sama asia

Tässä muutama poiminto kuluneen viikon uutisotikoista:                    "Uskottomuuteen kannustava mainoskampanja ärsyttää Ruotsissa”

Ja otisikon mukaan mainoskamppanjastakerrotaan seuravaa:

”Mainoksia on busseissa, televisiossa ja metron rullaportaissa: "Gör livet mer levande - ha en affär." Suomeksi: "Tee elämästäsi elävää, tee syrjähyppy." Asialla on Pohjoismaissa toimiva Victoria Milan -treffipalvelu, joka on tarkoitettu avioliitossa eläville.” (Seurakuntalainen.fi)                   

"Pääkaupunkiseudun partiolaiset ehkä Pride-kulkueeseen”

Ja näin uutinen jatkuu:

”Aloitteessa pyydetään piirineuvostoa kokoamamaan partio-osasto "seksuaalisen tasa-arvon puolesta järjestettävään" Helsinki Pride -tapahtumaan. Piirihallitus puoltaa aloitetta periaatelinjauksen ja Pride-osallistumisen osalta.” (Seurakuntalainen.fi)

”Timo Rämä: Kirkko luopunut eettisen suunnannäyttäjän roolistaan”

Ja uutinen, joka siteraa Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Timo Rämää:

”- Kirkko näyttää muutoinkin luopuneen eettisen suunnannäyttäjän roolistaan. Kirkko kääntyy tuuliviirin tavoin aina siihen suuntaan, mihin muun yhteiskunnan ratkaisut ja yleinen mielipide näyttää.

Rämä arveli, että on vain ajan kysymys, milloin eduskunta hyväksyy niin kutsutun sukupuolineutraalin avioliiton.

- Kun liikutaan tällaisilla alueilla, on vakavasti kysyttävä, onko Raamatulla enää sitä arvovaltaa, jonka kirkkolain ja –järjestyksen ensimmäiset pykälät sille määrittävät. Ei ole myöskään ihme, että monella uskovalla aiheemme kysymys kuuluu: Onko enää mahdollista jatkaa kirkossa? Pitäisikö erota?”

Ajassamme on paljon tarvetta ja huutoa armon perään.                      

Kohtaamme, kuulemme ja näemme armottmuutta; ihmisten hyväksikäyttöä ja yskinäisyyttä ja pohjatonta kipua. On traagista, jos kristillisenä kirkkona itseään pitävä laitos hylkää totuuden. Sillä armo ja totuus ovat sama asia. Armolla ei voida peittää alle asioita, jotka ovat selkeässä ristiriidassa Jumalan sanan ja hänen tahtonsa kanssa. Sanokoon yleinen mielipuide mitä haluaa. Olipa tämän mielipiteen lausujalla päällän somio tai pispan paita. Aivan sama!

Tuon tämän vielä lähemmäksi: meille on tuhoisaa, jos koitamme peittää sallivuus ja suvaitsevaisuusinnossamme kaiken armon alle ilman kaiken kestävää ja läpivalaisevaa totuutta. Tämä alkaen omasta elämästämme.    Armo ilman totuutta on kuin seula. Kaikki vuotaa sitä läpi. Armo ilman totuutta, ilman suojamuuria ei ole kestävää. 

 

Näyttää siltä, että olemme tänään tilanteessa, josta profeetta Jesaja kirjoittaa: ”Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla. Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi” (Jes.59:14-15).

Ne jotka haluavat luopua pahasta, ajan mukaisista trendesitä; villitsevien henkien opelita, ne ryösteään paljaaksi. Heidät hiljennetään, nitistetään ja "ristiinnaulitaan". 

 

Sen enempää yllä olevia uutisotikoita analysoimatta tai kauhistelematta voittava yksilöuskova ja voittava seurakunta on se, joka syntisenä, vajaana ja kekseneäsienä katsoo kuitenkin Kritukseen ja hänen vanhurskauteensa! Tällaista uskovaa ja seurakuntaa seurakunna Herra siunaa ja puolustaa nykyiseltä saastan tulvalta.

Uskon, että Pyhä Henki julistaa meille juuri nyt: "Hekeudu Rakkaani hiljaisuuteen, salaiseen neuvonpitoon Herrasi kanssa. Sulje korvasi ja suojaa silmäsi kaikelta siltä, mikä vie huomiosi ja vanhurskaudessa veltamisesi vieraille poluille.

Uskon, että juuri nyt meidän on saatava näky ja näkemys siitä, mitä Pyhä Henki puhuu meille yksilöinä ja seurakuntana.

Jesjan kirjan loppuun on kirjoitettu: ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sananai edessä” (Jes.66:2).

Mistä muualta voit tietää mitä Pyhä Henki juuri nyt puhuu ja mitä Isä tekee, ellet viipymällä rukousessa hänen sanansa ääressä?!

Suojamuuri

Kuten edellä kirjoitan, on totuus armon kanssa vahvin suojamuuri saastan tulvaa vastaan. Ilmestyskirjassa puhutaan lohikäärmeestä, joka syöksi vaimon (Israel) perään kidastaan valtavan vesivirran, ”saattakseen hänet virran vistäväksi” (Ilm.12:15).

Alkutekstin, engalnninkielisen King James ja Uuras Saarnivaaran raamatunkäänösten mukaan Jesajan kirjan luvun 59 jakeet 19 ja 20 kuuluvat seuraavasti: ”Kun vihollinen tulee kuin virta, Herran Henki nostaa lipun sitä vastaan. Hän tulee lunastajana Siioniin, niille Jaakobissa, jotka kääntyvät synnistä, sanoo Herra.”

Mitä Nehemia teki nhdessään Jerusalmin alennustilan? 

Nähdessää Jeruslamin alasrevityt muurit ja poltetun temppelin, hänen sydämensä valtasi suuri murhe ja tuska. 

Alasrevityt muurit kuvasivat kunnian puuttumista. 

Poltettu temppeli kuvasi pyhyyden poistumista.

Mieleeni tulee Jeremian sanat Valitusvirsistä (Jeremia oli todennäköisesti Valitusvirsien kirjoittaja): ”Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi ummistuko.
Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa” (Val.2:18-19).

Myös Jesaja kirjoittaa: ”Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu” (Jes.62:1). 

Molemmat proofeetat, Jeremia ja Jesaja jakoivat Jumaan murheen ja tuskan vanhurskauden puolesta. Niin myös Nehemia. 

Itkunsa jälkeen, Nehenia alkoi päämäärätietoisen jälleenrakennustyön Jerusalemin vanhurskaan ja pyhän elämän ennalleensaattamiseksi. 

Uskon, että Pyhä Henki kutsuu meitä samaan omassa elämässä juuri nyt.

Yksilöinä ja seurakuntina, omassa uskonvaelluksessamme ja sen myötä vaikuttajna yhteiskunnassamme.