Palasin myöhään eilen illalla Saksasta Joinong Hands for Mission in Europe 2011 konferenssista kotiin. Kyse oli kansaivälisen Vapaakirkkojen liiton (IFFEC) järjestämästä seurakuntien istuttamiskonferensiista.
Konefernssissa pidetyt puheet on pihkoin ladattavissa konferenssin kotisivuilta.
Jaan joitakin ajatuksia ja kokemuksia tästä upeasta "kokoontumisajosta", jossa runsaat sata seurakuntienistuttajaa ja teeman asiantutijaa kahdestakymmenestä kahdesta maasta käytti liki neljäpäivää aikaa yhdessä jakamiseen ja verkostoitumiseen.
Suomen Vapaakirkon äänenkannatajassa, Suomen Viikkolehdessä
tulee mahdollisesti viikolla 15 olemaan laajempi raporttini tapahtumasta anylyysseineen.
Palaan siis myöhemmin aiemmin käsittelemääni teemasaraan
Jumalan valtakunnasta...
Ja kosketteleehan seurakuntien istuttaminen sitä käytännön tasolla mitä suurimmassa määrin.
Dietrich Schindler koordionoi ja johtaa Saksan Vapaakirkon tekemää seurakuntien istutustyötä. Keskustelin yhtenä iltana hetken aikaa hänen kanssaan Saksan Vapaakirkon asettamista uusien seurakuntien istutustustavotteista.
Tuon lyhyen ajatustenvaihton jälkeen minun oli pakko estiä jostain alleni tuoli!
Tavoiteet olivat päätähuimaavia! Saksalaiset koulutavat omassa telogisessa seminaarissaan määrätietoisesti nuoria opiskelijoitaan uusien seurkauntien istuttamiseen.
Uusia istuttajia rekrytoidaan ja tiimejä koulutetaan tarkkaan valvotun ohjelman mukaan.
Saksan Vpaakirkko asetti vuosille 2006 – 2015 tavoitteekseen istuttaa maahansa sata uutta seurakuntaa.
Seuraavien lukujen valossa on hyvä tiedostaa, että Saksassa asu 80 miljoona ihmsitä.
Saksan Vapaakirkkoon kuuluu 40000 jäsentä.
Vapaaseurakuntia maassa on 450.
Ainoat kasvavat seurakunnat Saksassa ovat Vapaakirkko ja Helluntaikirkko.
Kaikki muut kirkot menettävät kasvavassa määrin jäseniään.
Saksan Vapaakirkrkko on istuttanut vuodesta 2006 alkaen yhteensä 48 uutta seurakuntaa ja tämän vuoden loppuun meneessä he saavuttavat kuudenkymmenen uuden seurakunnan rajan. Eli joka kuukausi syntyy yksi uusi seurakunta! Luvut ovat hengastyttäviä!
Tällä istutusvauhdilla saksalaiset ylittävät reippaasti alkuperäisen tavoitteensa.
Mikä on näiden lukejen avain?
Avain on päämäärätietoisuus.
Koko kirkkonunta on asettanut selkeät strategiset tavoitteet oman maansa evankeliointiin.
Sen sijaan, että rahaa suunnataan isoihin maoinoskampanjouhin tai massakokouksiin, ovat he keskittäneet voimavaransa uusien seurakuntien istuttajien kouluttamiseen, ohajukseen, mentotointiin ja istututustyön kokonaisvaltaiseen tukemiseen.
Toisin sanoen seurakuntien istuttaminen on koko krikon ja sen jäsenten yhteinen asia.
Ei eirillinen saarreke jossain kirkon toimintamuotojen laitamilla.
Ota ihmiset mukaan elämääsi!
Franfurtissa uuden seurakunnan istuttamista johtaa nuori lakimies nimeltä Frank Hammann. Istututustyö alkoi vuonna 2008.
Franfurt on kuudensadantuhannen asukkaan "superkiireinen” suurkaupunki Saksassa. Ihmisten asenne elämään ja työhön on Hammanin mukaan sellainen, että asioiden olisi hyvä olla tehty mielluummin ”eilen kuin heti.”
98% kaupungin asukkaista ei kuulu mihinkään elävään seurakuntaan.
Siinä on riittävästi syytä istuttaa uusia seurakntia kaupunkiin.
Ihmisten tavoittamiseen tarvitaan paljon enemmän, kuin keskiverouskovaa miellyttävä sunnuntain jumalanpavelus.
Hammann painotti paljon verkostoitumista erilaisten ihmisten kanssa.
Evankelioinnin näkökulmasta kastottuna verkostoituminen merkitsee osallistumista sellasisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin, missä tavalliset ihmiset elävät arkeaan.
Hän painotti, että meidän tulee ottaa ei-vielä uskovat ystävämme mukaan elämäämme, jos haluamme voittaa heidät Jumalan valtakuntaan.
Koko seurakuntaelämä tulee suunnata siten, etteivät ei-vielä uskovat koe oloansa vaivautuneeksi esimerkiksi jumalanpaveluksessa.
Seurakunnille se merkitsee sitä, että jumalanpalvelusten ja saarnojen täytyy olla korkeatasoisia.
Lähtökohta on siinä, että jos joku tuo ei-vielä uskovan ystävänsä jumalanpalvelukseen, ei jumalanpalvelusta, siellä esitettävää musiikkia tai saarnaa tarvitse hävetä.
Saarnojen osalta se merkitsee myös sitä, että ne täytyy osata rakentaa siten,
että seuraunta rakentuu ja ei-vielä uskova tulee positiivisesti haastetuksi ja kohdatuksi. Kysymys on kielestä ja kulttuurista, miten kommunikoimme evankeliumin jälkikrsitilliselle supupolvellemme.
Takaisin pimeään keskiaikaan?!
Kuunellessani raportteja rukousaiheita eri Euroopan maiden hengellisestä tilasta ja peilatessani niitä viimeaikaisiin uutisotsikoihin suomalaismediassa, tuli minulle karmiva tunne siitä, että olemme vajonneet hengellisesti tatkaisin pimeään keskiaikaan.
Konferenssin ensinmäisenä iltana eräs vanhempi tansakalainen herrasmies tuli kyselemään minulta Suomessa tapahtuvasta hengellisestä ilmastomuutoksesta.
Hän oli juuri lukenut raportin, jossa usean eri maan mukana Suomi olisi luopumassa kritillisistä arvoistaan.
Mukanani olikin parin päivän takainen lehtileike Ilta-Sanomista, jossa oli otsikko ”Kirkko katoamassa?” (Ilta-Sanoimat 25.3.2011).
Uutinen käsitteli yhdysvaltalaistutkimusta1, jonka mukaan uskonnolliset instituutiot ovat katoamassa Suomesta ja seitsemästä muusta maasta.
Näihin maihin Suomen lisäksi lukeutuu Irlanti, Alankomaat, Itävalta, Tsekit, Kanda, Austraalia ja Uusi-Seelanti.
Nämä maat poislukien Austraalia ja Uusi-Seelanti olivat edustettuina myös
konferensissa.
Pöytäkeskusteluissa moni paikalla oleva tuntui olevan järkyttynyt maassamme tapahtuvaasta hengellsiestä ilmastonmuutoksesta, joka näkyy ehkä voimakkaimmin evankeelisluterilaisen kirkkomme asenteissa suhteessa raamattu-uskolliseen tunnustukseen, kristillisten arvojen, sekä sen mukaisen vakaumuksen alasajona.
Meillä arkkipiispalle tuntuu olevan ok se, että kirkkoherra vaihtaa sukupuoltaan, mutta se on tuomittavaa jos Jumalan Pyhä Henki eheyttä biseksuaalin nuoren naisen identiteetin! Ollaan aika syvällä pimeässä keskiajassa....!
Vastavanlainen kehitys on ollut jo varsin pitkään menelillään myös Ruotissa ja Tansakassa. Vallitsevia tosiasioita vasten koko Euroopassa uusien dynamisten seurakuntien istuttaminen ja samalla olemassaolevien vanhempien seurakuntien tavoitekeskeinen uudistaminen ja innostaminen nähtiin maanosamme ainoaksi toivoksi.
1Tutkimuksen nimi: A mathematical model of social group competition with application to the growth of relligius non-affiliation.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti