MIE KYSYN VAAN…

Kristinuskosta ja sen vaikutuksesta tehdään jatkuvasti erilaisia tutkimuksia. Ne antavat jonkinlaista suuntaa siihen, miten kristillisyys koetaan ja ymmärretään ympäröivässä kulttuurissamme. Vastaavasti ne paljastavat myös jotain yhteiskunnan arvojen muutoksesta. Vaikuttaako kristillisyys ja miten? Mitä sana kristitty tuo peruskansalaisen mieleen vaikkapa Suomessa? Tai mitä mahdollisia seurauksia, välittömiä tai pitkän aikavälin muutoksia on sillä, että evankelisluterilainen kirkko on luopunut Raamattuun perustuvista arvo- ja moraalikäsityksistään Suomessa tai naapurimassamme Ruotsissa?

Selatessani tänään eri verkkolehtien uutisia, nousi silmiini seuraavia uutisia…

Ilta Sanomien verkkouutisissa kerrotaan ruotsalaisten uskosta tai uskottomuudesta Jeesusta kohtaan:

Peräti 75 prosenttia Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä ei usko Jeesukseen. 15 prosenttia kertoo olevansa ateisteja. Tiedot perustuvat kyselyyn, johon vastasi 10 000 kirkon jäsentä. Tuloksista kertoo Ice News -sivusto.
Ruotsin kirkon tutkija Jonas Bromander ei kuitenkaan pidä tutkimuksen tulosta huonona. Hänen mielestään se kertoo vain siitä, että monet kokevat kirkon jäsenyyden tärkeäksi, vaikka eivät olisikaan uskovaisia.

- Itse asiassa monet toivovat, että sunnuntaipalvelusten sijaan keskittyisimme yhteiskuntatyöhön, Bromander sanoo.

Onko seurakunnan tai kirkon tehtävä yhteiskuntatyö tai pelkkä kriisiapu?

Minun on pakko kysyä, mitä on tapahtunut kirkolle, kirkkokunnalle tai seurakunnalle, jossa siihen kuuluvien ihmisten usko Jeesukseen tuhoutuu? 

KUKA MUOKKAA JA KETÄ?

Väitän että, jos kirkko (minkä tunnustuskunnan alla tahansa oleva) luopuu identiteetistään evankeliumin julistajana, alkaa se näkyä arvoissa ja rakenteissa koko yhteiskunnassa. Sillä alun alkujaan seurakunta on asetettu maailmaan suolaksi, joka estää mädännäisyyden ja valoksi, joka paljastaa ja poistaa pimeyden (katso Matt.5:13-16).

Seurakuntalainen.fi sivulla Anna-Mari Kaksinen sanoo tänä kesänä Vivamossa toteutettavasta raamattudraamasta näin:

Jeesuksen poismenon jälkeen Jeesus-liikkeen tulevaisuus näytti epävarmalta. Käännekohdaksi muodostui helluntai, jolloin Pyhä Henki yllättävällä tavalla voimaannutti opetuslapset. Heistä tuli mitään pelkäämättömiä todistajia, joiden mukana kristinusko levisi pitkin Rooman imperiumia.

- Alkukirkko oli voimakkaan missionaarinen, mikä liittyi Jeesuksen lähetyskäskyyn.

Sama tehtävä koskee nykykirkkoa. Uskon olemukseen kuuluu, että se on liikkeellä olevaa uskoa, Kaskinen sanoo.

MITEN JEESUS NÄKYY?

Joitakin vuosia sitten olin seurakuntalaisteni kanssa kadulla evankelioimissa ihmisiä. Meillä oli kahvipöytä, jonka kautta kutsuimme ihmisiä keskustelemaan Jeesuksesta.             

Eräs alkoholisti totesi, että ”kaikkihan me ollaan kristittyjä.” Vieressä seisoi kaveri, joka oli juonut sanojensa mukaan ”parin kivitalon verran” alkoholia. Hän vapautui viinasta ja itsetuhosiesta elämästään Jeesuksen avulla. Niinpä hän heitti alkoholistin väitteeseen vastakysymyksen: ”Miten se näkyy sun elämässäsi, että olet kristitty?” 

Kotimaa.fi sivustolta löytyy viime viikolta seuraava uutinen:

Kotimaan kolumnisti Heli Karhumäki on perehtynyt tuoreessa kirjoituksessaan kirkon tiedotuskeskuksen tuottamaan 12-sivuiseen kirkon yleisesitteeseen.

”Oli pakko todeta: ei sanaakaan Jeesuksesta. Ei sanaakaan armosta, evankeliumista, rististä, Jumalan rakkaudesta tai syntien sovituksesta. Ei ylösnousemuksesta, joka antaa taivastoivon. Ei Pyhästä Hengestä, joka yhdistää kirkon.”

Minne Jeesus on kadonnut?

Jos kristinuskon keskeisin henkilö uudelleen haudataan, mitä kristinuskolla on enää sanottavanaan ja annettavanaan?

Jos Jeesuksen nimeä ei enää saa tai haluta mainita, mikä merkitys on kirkolla?

En ole ollut vuosikymeniin evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Erosin aikanaan kirkon jäsenyydestä saavutettuani täysi-ikäisyyden. Täysi-ikäisyys ei ollut syy marssia maistraattiin ja erota kirkosta, vaan se että koin uskoontuloni jälkeen kirkon sanoman, tavan elää ja hajottaa sanoma taivaan tuuliin epärehelliseksi ja vakaumustani loukkaavaksi. 

  

Tässä kohtaa joku voisi asiallisesti sanoa minulle, että miksi sitten ruodit kirkon tai kirkkojen kannanottoja ja edesottamuksia, johon et enää kuulu.

Koska kysymys on kristinuskosta, en voi olla esittämättä jatkokysymyksiä. 

Voisin päättää blogini kirjoituksen Pekka ja Pätkä elokuvasta tutun Pätkän usein toistamaan lauseeseen: ”Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mut mie kysyn vaan?!”