Jeesuksen vuorisaarnan lopussa on sanat, jotka tulivat tänä aamuna mieleeni:
”Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät” (Matt.7:22-23).
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät” (Matt.7:22-23).
Jeesus puhuu tuomiopäivän hetkestä, jossa luopumus häntä kohtaan tulee ilmi ja paljastetuksi (ks. 2.Tess.2:3-4). Luopumus Herrasta on salakavala. Sen voisi ilmaista mukaillen edellä lukemaasi jae jaksoa näinkin:
”Me emme juopottele, me emme tee huorin, me emme tee sitä tai tuota syntiä. Miksi puhut meille tuomion, Herra?”
SALAKAVALA LUOPUMUS
Apostoli Johannes varoitti asenteesta, jossa kiellämme syntimme (1.Joh.1:8). Voimme laulaa seurakunnan kuorossa, voimme olla seurakunnan johtoryhmässä tai jopa saarnatuolin takana – mutta riittäkö meille se, mitä olemme itsessämme?
Luopumuksen olemus on tulla jostain muusta, kuin Jeesuksesta riippuvaiseksi. Paavali kirjoittaa toisessa tessalonikalaiskirjeessään laittomuuden ihmisestä, joka julistaa olevansa itse jumala.
Laittomuus on luopumuksen siemen ja Jumalan hylkääminen on laittomuutta. Luopumus ei ole aina näkyvää romahtamista ja vajoamista johonkin näkyvään synninharjoittamiseen. Se on joskus hiljaista mukautumista vallitsevan kulttuurin ja välinpitämättömyyden ilmapiiriin.
Hesekiel julisti muinoin:
”Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut” (Hes.16:49).
Apostoli Paavali puhuu ihmisistä, jotka ”rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa” (2.Tim.3:4, kirkkoraamattu 1992).
Mitä tapahtuu, kun seurakunnasta tulee nautintoja enemmän, kuin Jumalaa rakastava?!
Länsimaisena seurakuntana olemme addiktituneita eli koukussa helppoon, huolettomaan elämään.
Aavistelen, että ainakin osittain nautintokeskeisen elämän roolimallit tulevat aivan jostain muualta, kuin Raamatusta…
Yhdysvaltalainen Oprah Winfrey lopetti huippusuositun talk shownsa 25 vuoden jälkeen. Ohjelma on tehnyt hänestä yhden maailman tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista naisista. Oprah-fanit lasketaan miljoonissa.
Monet ovat jopa nostaneet Oprah Winfreyn hengelliseksi opastajakseen…
Oprahin ajattelussa hengellisyys edustaa voimaa, joka löytyy ihmisen itsensä sisältä. Jokaisen on vain löydettävä tämä oma jumalatietoisuutensa ja otettava se käyttöön.
Seminaarissa, jonka nimi oli Löydä elämäsi tarkoitus, Oprah taannoin julisti:
"Luulen että Kristus itse asiassa tuli näyttämään meille, miten elää, näyttämään sen Kristus-tietoisuuden, joka hänellä oli, ja osittamaan, että se tietoisuus uinuu meissä kaikissa."
Tämä ”evankeliumi” on ihmislähtöinen.
Yhdysvaltalaisen BarnaGroupin hiljan tekemän tutkimuksen mukaan joka neljäs uudestisyntynyt amerikkalainen uskoo kaikkien ihmisten pääsevän taivaaseen.
Tutkimuksessa uudestisyntyneiksi kristityiksi määriteltiin jokainen, joka kertoi tehneensä henkilökohtaisen päätöksen sitoutua Jeesuksen seuraamiseen Vapahtajanaan.
26% vastanneista oli sitä mieltä, että loppujen lopuksi kaikki uskonnot tähtäävät samaan: taivaaseen.
Peräti 43% uskoi, ettei vakaumuksella ole väliä päästäksesi taivaaseen. Esimerkiksi muslimit ja kristityt palvovat samaa jumalaa.
21% vastanneista ei pitänyt arveluttavana lueskella pornolehtiä.
36% mielestä esiaviollisissa suhteissa ei ollut mitään väärää.
JUMALAN VALTAKUNTA ON KUTSUA MUUTTUMAAN
Jumalan valtakunta on Jeesus itse! Jumalan evankeliumi on Jeesus Kristus!
Nautinto ja ihmislähtöistä ”evankeliumia” kohtaan Jeesuksella on vastalääke. Hän sanoo:
”joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt.10:38-39).
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt.10:38-39).
Tämä elämä löydetään pyhässä neuvonpidossa Isän kanssa, jossa suljemme itsemme informaatiotulvalta, mediasaasteelta ym. ärsykkeiltä hänen läsnäoloonsa.
Uskon, että Jumalan yksi murheita tänään on se, että seurakunnasta on tullut niin itseriittoinen, ettei se enää itsensä ohella tarvitsekaan Jeesusta. Vuorisaarnassa Jeesus julistaa autuaiksi hengellisesti köyhät (Matt.5:3). Hengellinen köyhyys on riippuvuutta joka suhteessa Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan. Se että emme tule enää Herran eteen, juuri siinä meidät erottaa synti hänestä. Kyse on asenteesta olla riippumaton Jeesuksesta!
Jesajan kirjassa lukee seuraavat sanat:
”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa
kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jes.59:1-2).
kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jes.59:1-2).
Itseään täynnä oleva seurakunta on tyhjä seurakunta. Tyhjä sanomaltaan, tyhjä teoissaan ja tyhjä uskossaan.
Miksi?
Koska itseriittoisuudessaan se on ilman elämän Henkeä, ilman Pyhää Henkeä.
Paavali haastaa jatkuvaan muutokseen, joka on opetuslapseuden eli Jeesuksen seuraamisen ydin. Hän kirjoittaa Rooman seurakunnalle:
”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room.12:1-2).
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room.12:1-2).
Englanninkielinen The Message -käännös sanoo jakeen kaksi vielä terävämmin:
”Älkää mukautuko siinä määrin omaan kulttuuriinne, että elätte ja olette siinä mitään ajattelematta. Kiinnittäkää sen sijaan huomionne Jumalaan. Silloin muututte sisimmästänne alkaen” (Room.12:2, The Message, alleviivaus omani).
Opetuslapseudessa on kysymys jatkuvuudesta. Jeesuksen seuraaminen ei ole periodikristillisyyttä. Vaan säännöllistä itsemme treenaamista Jumalan tuntemiseen sanan ja rukouksen kautta (katso 1.Tim.4:7).
Hengen uudistuminen tähtää pyhyyteen suuntautuvaan vaellukseen.
Teologian professori Jukka Thurèn kirjoittaa omassa efesolaiskirjeen kommentaarissaan, että ”ei riitä, että kristitty alkaa ulkonaisesti noudattaa uusia sääntöjä, vaan koko 'mielen hengen' eli mielen suunnan on uudistuttava.”
Ratkaisevaa on se, mihin meidän mielenkiintomme, ajatuksemme ja arvostuksemme ohjautuvat. Nautinto ja ihmislähtöistä ”evankeliumia” kohtaan Jeesuksella on vastalääke.
Toistan edellä lukemasi Jeesuksen sanat:
”joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt.10:38-39).
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt.10:38-39).
Tämä elämä löydetään pyhässä neuvonpidossa Isän kanssa, jossa suljemme itsemme informaatiotulvalta, mediasaasteelta ym. ärsykkeiltä hänen läsnäoloonsa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti