USKO JA UNELMAT

Väittäisin niin, että seurakunnanistuttaja omaa tietynlaisen profiilin. Ensinnäkin häneltä vaaditaan pioneerihenkisyyttä ja toiseksi peräänantamatonta uskoa. Pioneerihenkisyys tulee esille asenteessa uskaltaa tehdä jossain jotain, mitä kukaan muu ei ole tohtinut yrittää. 
Ja yrittää sitä silläkin uhalla, ettei kaikki mene omien piirustusten ja mielikuvien mukaan. Peräänantamattomuus on lujaa uskoa asiaan, jonka vuoksi elää. Kysymys on unelmista.

Miettiessäni seurakunnanistutus on elämäntapa. Jos pidän seurakunnanistuttamista vain muutamanvuoden mittaisena projektina, olen haihattelija. Seurakunnanistutus on minulle koko elämän mittainen prosessi, jonka mukana saan kasvaa ja kehittyä.

Minua kannustaa Jeremian kirjan sanat:

”Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne” (Jer.29:7).

MENESTYS

Jeremia kirjoittaa menestymisestä. Mitä menestyminen sinulle on? Kirjoitin edellisessä blogauksessani helppoheikeistä, siis julistajista joille onni on maanpäällinen paratiisi. He lupaavat ikuista rikkautta ja terveyttä jo nyt, vaikka Jumalan valtakunnassa on myös ”ei vielä” jännite. Odotamme parempaa, näemme jo nyt osan Jumalan valtakunnan lupauksista toteutuvan; sairaiden paranevan, sidottujen vapautuvan jne. Mutta silti olemme tässä elämässä tiettyjen lainalaisuuksien rajoittamia. Jumalan valtakunta tulee koko voimassaan vasta Jeesuksen paluun myötä.

Kirjassa Ulos mukavuusvyöhykkeeltä kirjoittaja George Verwer lainaa Edith Schaferia:

”Evankelistan, ’totuuden kertojan’ elämän todellisuus ei ilmene sarjana ihmeitä, jotka poistavat henkilökohtaisen sairauden, väsymyksen ja vaikeudet, vaan sarjan kovan uurastuksen päiviä, joidenka aikana riittävä määrä Herran voimaa on tullut ilmi ihmisen heikkoudessa” (Aika Oy,2001).

Mitä siis menestyminen on?

Jos tyytyisin vain asuntolainan maksuun, kerran viikossa jumalanpalveluksessa istumiseen, kymmenysten pikkutarkkaan antamiseen Jumalan valtakunnantyöhön, hengellisen laulukirjan hypistelyyn, lasten raahaamiseen pyhäkouluun, tv-seiskan ja Radio Dein katseluun ja kuunteluun, sekä muuhun tällaiseen, en välttämättä katsoisi olevani Jumalan suunnitelmien keskipisteessä. Tämä on mielestäni helppoa, vaivatonta ja jopa vastuuttomuuteen hukattua elämää.

Jos uskovana katson elämäni tarkoituksen olevan tietyntyyppisen uskovaiskuvan täyttämisen edellä mainituin esimerkein, katsoisin olevani tyytynyt ja jämähtänyt johonkin keksiluokkaiseen ja puolivillaiseen uskonnollisuuteen. Väitän jopa niinkin, että tyytyminen pelkkään penkkikristillisyyteen tai yhtä hyvin kirkkokansaa rauhoittelevien sielunhoitosaarnojen puhelemiseen on itsemme petkuttamista.

Missä tässä on apostolien teoista lukemamme räjähtävä, haasteita täynnä oleva ennakoimaton elämä?

Mitä on menestyminen Jumalan valtakunnassa?

Hepreankielinen alkuteksti käyttää Jeremian kirjassa menestymisestä sanaa shalom, joka menestymisen lisäksi merkitsee laajempaa vakautta, hyvinvointia, yhdessä Jumalan antaman toivon, turvan ja rauhan kanssa. Menestys ei tässä mielessä ole kuitenkaan sellaista onnea, jossa saan varman ja turvatun vanhuuseläkkeen rollaattorin kahvoissa sitten joskus, kun olen uskollisesti sunnuntaista toiseen ravannut kirkossa, ommellut patalappuja lähetysmyyjäisiin, muistanut joka rukouksessani mainita Israelin ja tehnyt jotain muuta kauniilta ja rehelliseltä vaikuttavaa.

Menestystä täytyy miettiä ja mitata Jumalan näkökulmasta.

Asian voisi ilmaista myös niin, että elämälläni täytyy olla suurempi merkitys kuin hengissä selviäminen (vaikka juuri nyt taistelenkin melanooman kanssa).

Seurakunnanistuttajana mietin kaikkea sitä mitä näen vaikkapa Itä-Helsingissä suhteessa kulttuurimme pakanallistumisen, Islamin leviämisen ja yleisen turvattomuuden lissäntymisen kautta. Uskon, että seurakunnalla voi olla vastaus tällaisiin haasteisiin. Siksi olen mukana seurakunnanistuttamisessa. Mutta jos en ole valmis maksamaan minkäänlaista hintaa tästä näystä ja uskosta, voin saman tien vetää verhot kiinni ja jäädä kotiin syömään Fazerin sinistä sipsien kera. Riittää varmaan, kun tuen lähetystyötä ja raahaudun joskus jumalanpalvelukseen, kunhan siellä ei ole aneemista saarnaajaa…

KAIKEN TARKOUTUS

Mietin vain, kumpi on suurempi: pelkomme ja skenaariomme… vai Jumala joka meidät kutsuu esiin piiloistamme ja vastuuttomuudestamme, pois verhojen takaa?

Jumala on valmis toimimaan ja tekemään muutoksia, jos vain me olemme riittävän uhkarohkeita tarttumaan hänen antamaan kutsuun elää kuninkaan lapsina vajavaisessa ja syntisessä maailmassa (myös itsekin vajavaisina ja syntisinä). Mutta aika harva uskaltaa elää kuninkaan lapsena, johon meidät on kutsuttu, koska kysymys ei näytä olevan meidän omasta menestymisestä ilman Jumalan valtakuntaa (jota muuten Jeesus käski ensisijaisesti tavoitella, ennen muuta menestystä):

”Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa” (1.Piet.2:9).

Jumala kyllä toimii ja tekee asioita, jos meillä on rohkeutta elää ja pyytää rukousvastauksia yli omien rajojemme. Toisilla rajat ovat omat pelot ja ennakkoluulot. Ja olen huomannut pastorina, että joillakin pastorilla ne rajat voivat olla peloissa, jossa kirkkokansa halutaan pitää helpoilla saarnoilla rauhallisina. Kansaa ei saa häiritä, muuten he lakkaavat uhraamasta…

Mieti mille alttarille olet uhrannut elämäsi, joka koko ajan juoksee ja kuluu?

Luin eräästä toisesta kirjasta tällaiset sanat:

”Minua kauhistutti ajatus, että elämäni vain luisuisi käsistä ilman, että näkisin Jumalan vastaavan väkevästi rukouksiimme.” *

Palaan vielä edellä lukemaasi Jeremian kirjan jakeeseen. Jeremia puhuu siitä, että Herra on siirtänyt, siis asettanut meidät tietylle paikkakunnalle ja kaupunginosaan omien tarkoitusperiensä mukaan. Menestymisemme liittyy siis siihen, miten Jumalan valtakunta saa minussa ja elämäni kautta menestyä. Tältä pohjalta katsoen elämä ei näyttäisi olevan sattumista tosiin poukkoilemista oman onnen varassa. Elämällä täytyy olla kiinteä tarkoitus. Mutta Jumalan ulkoistaminen sunnuntaikristillisyydeksi ei ainakaan takaa turvallisuuttamme.

Kun mietin omaa elämääni tällä hetkellä sairauden hidastamana, olen miettinyt vakavasti yhtä asiaa. Nimittäin, että Jumalalla täytyy olla minullekin jotain enemmän varattuna, kuin pelkkä hengissä pysyminen. Haluan uskaltaa unelmoida suurista asioista. Kysymys on koko elämän mittaisesta näystä ja näkökulmasta.

Mitä uskot Jumalan sinut laittaneen elämään?

 

* Lainaus Päivä Oy:n uudesta kirjasta Aurinko Pysyy Paikallaan, Steve Furtick.