JUMALAN SALLMIUS JA SAATANAN OSUUS VANHURSKAAN KÄRSIMYKSISSÄ

Osa 5

MAA SAATANAN VALTAPIIRINÄ JA HENGELLINEN SODANKÄYNTI

Raamattu antaa ymmärtää, että saatanan valta on tiukasti rajattu. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se kaikin keinoin pyrkisi rikkomaan näitä rajoja siinä missä ihminenkin suhteessa syntiin. Saatana oli ensimmäinen luoduista, joka lankesi syntiin. Sen tapauksessa kyse oli ylpeydestä, halusta asettua Jumalan vertaiseksi. Raamatussa on joitakin lyhyitä viittauksia näihin ennen aikojen alkua tapahtuneisiin lankeemuksiin (Hes.28:11-17).

Tässä kohtaa totean, että on olemassa kritillisyyttä, jolle hengellistä sotaa ei ole olemassakaan ja sitten sen toisessa ääripäässä on lukea lähes kaikki pirusta lähtöiseksi. Omassa opetuksessani koetan etsiä aiheen suhteen tasapainoa, peittelemättä kuitenkaan niitä faktoja, joita Raamattu meille ilmoittaa.
Olkoon tässä läöhtökohdat käsillä olevaan tematiikkaan.

Sielunvihollinen ei noudata minkäänlaisia sääntöjä [vaikkakaan se ei voi ylittää sitä rajaa, minkä Jumala sille asettaa], vaan kuten Jeesus sitä kutsuu varkaaksi, murhaajaksi ja kaiken valheen isäksi (1) , pyrkii se tunkeutumaan elämäämme vain yhtä tarkoitusta varten:  

”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan” (Joh.10:10a).

Raamattu ei puhu paljoa sielunvihollisen alkuperästä. Kuitenkin muutamissa Vanhan testamentin viittauksissa annetaan ymmärtää sen olleen yksi kerubeista, Jumalan enkeliruhtinaista, joka oli asetettu maanpiirin suojelijaksi (Jes.14:12-15; Hes.28:1-17). Langetessaan ylpeyteen – Raamattu kertoo taivaassa syttyneestä sodasta:

”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit” (Ilm.12:7-9).

JUMALAN POIKA PERSOONALLISEN PAHAN KIUSAAMANA

Kuten edellisessä kirjoitukssani jo viittasin, ei perkeleelle ollut enää sijaa taivaassa. Jobin kirjan kertomus vihollisen audienssista Jumalan luona on harvinaislaatuinen, suorastaan ainutkertainen. Koska se syöstiin maahan, pois taivaasta, nostatti se kaiken vihansa Jumalan luomaa ja Jumalan kuvaksi luotua ihmistä kohtaan.
Tämä sota näkyy ensimmäisen kerran paratiisissa, jossa se käärmeen muodossa pettää Aadamin ja Eevan (1.Moos.3).
Sen jälkeen sen raivon kohteeksi joutui Messias, Jeesus Kristus, josta Genesis mainitsee profeetallisissa sanoissaan (1.Moos.3:15).
Saatana siis koitti kaikin keinoin raivata vastasyntyneen Jumalan Pojan tieltään katso Matt.2). Saatana ei siis enää lähesty tai edes yritä etsiä Herralta ”lupaa” Jumalan Pojan tappamiseen ja myöhemmin hänen kiusaamisensa erämassa Jeesuksen aikuisiällä (Matt.4:1-11). Vaan se näyttää tunkeutuvan odottamatta, kutsumatta, kaihtamatta mitään keinoja häiritäkseen ja tuhotakseen Jumalan suunnitelmia.
Jeesuksen kohdalla Isä rajoitti sen raivoa suojellen vastasyntynyttä niin, että Herra puhui unessa Joosefille kuningas Herodeksen kautta tulevasta uhasta (Matt.2:13-15). Saatana valjasti omien tarkoitusperiensä ajajaksi mielipuolen kuningas Herodeksen.

Saatanan sokeapiste näyttää kuitenkin olevan Jeesuksen huudattaminen ristille. Risti nimittäin lunastaa ihmiskunnan sen ja synnin otteesta…
Se ei siis mitenkään ole kaikkivaltias, eikä kaikkialla läsnä oleva, kuten Jumala.

”TURPA KIINNI!”

Perustelen tämän lyhyesti: jos se olisi tiennyt Jeesuksen ristinkuoleman tarkoituksen, jos se olisi osannut tulkita Vanhan testamentin Messias–profetioita oikein, ei se milloinkaan olisi huudattanut Jeesusta ristiinnaulittavaksi.

Miksi?

Jeesuksen ristinkuolema toi ihmiskunnalle syntiensovituksen ja mahdollisuuden vapautua saatanan otteesta. Näemme samassa yhteydessä Isän sallineen Poikansa kauhistuttavan ja äärimmäisen turskallisen kuoleman kidutuksineen.
Jeesuksen ruoskimista ja ristiinnaulitsemista seuraavien opetuslasten silmissä ja ajatuksissa toivo kuoli (vrt. Luuk.24:18-21).
Se mikä oli ihmisten silmiltä ja myös saatanan aivoituksilta salattua, sisälsi koko maailmanhistorian suurimman salaisuuden!
Sen koko totuus paljastui vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ihmisille (2) ja myös saatanalle.
Siksi Jeesus sanoo Ilmestyskirjan alussa:

”Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm.1:18).

Jeesuksen kuoleman myötä saatanan valta on maanpäälläkin rajoitettua valtaa, sillä Paavali kirjoittaa:

”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun” (Kol.2:15).

Rajoitettu valta merkitsee sitä, että Jeesuksen julistuksen mukaisesti Jumalan valtakunta on jo alkanut hallita ja vaikuttaa. Jeesus tuli tekemään tyhjäksi perkeleen teot: ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot” (1.Joh.3:8).

Kun Jeesus kohtasi riivatun miehen synagogassa, huusi riivaaja miehen kautta:
"Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät?” (Mark.1:24).

Mikä oli Jeesuksen vastaus?

”KYLLÄ! EHDOTTOMASTI!”

”Mutta Jeesus käski henkeä ankarin sanoin: 
"Vaiti! Lähde hänestä!" (Mark.1:25)

Kreikankielisessä tekstissä on sana femoô, joka merkitsee suun sulkemista väkisin, esim. kuonokopalla.
Jeesus oikeastaan karjaisee: ”Tuki turpasi! Turpa kiinni! 
Nyt riittää!”
Jeesus ei sallinut demonille yhtään puheoikeutta tai liikkumatilaa tilaa, vaan sitoi sen ja ajoi sen pois vapauttaen ja parantaen miehen.

Jumalan valtakunnassa on aina kysymys Jumalan suvereenista hallintavallasta. Sinne minne hän tulee, siellä ei ole tilaa muille valloille, vaan niiden valta joko rajoitetaan tai sidotaan kokonaan ja ajetaan pois. Mielestäni tässä kohtaa seurakuntana meidän tulisi alkaa miettimään meille delegoitua valtaa lähetyskäskyn nojalla!

Kun Jeesus ajoi legioonan (3) verran demoneja gerasalaisesta miehestä, pyysivät demonihenget, ettei Jeesus ajaisi niitä pois siltä seudulta (Mark.5).
Ne hallitsivat tiettyä maantieteellistä aluetta. Mutta Jeesus vähät välitti niiden ruikutuksista ja ajoi ne sikalaumaan, joka syöksyi jyrkänteeltä Genesaretin järveen hukkuen sinne ja näin niiden hallintavalta kyseisellä alueella murrettiin.
Demonien ulosajamiset, sairaiden parantamiset, kuolleiden herättämiset, nälkäisten kansanjoukkojen ruokkimiset ilmaisivat Jumalan valtakunnan tuloa. Se vaikutti jo nyt, mutta ei täydessä voimassaan.

Miksi ei?

Johannes kirjoittaa koko maailman olevan pahan vallassa (1.Joh,5:19).
Ensinnäkin se merkitsee synnin muuttumista läpi ihmiskunnan historian epidemiaksi. Pahuus on läsnä kaikkialla sairauksien, sotien, nälänhädän, korruption, terrorismin ja kaikenlaisen synnin kautta. Ja toiseksi se merkitsee sitä, että persoonallinen paha vainoaa Jeesuksen seuraajia lakkaamattomalla vimmalla ja vihalla, koska sen valta ja aika on rajoitettu:

”Mutta voi maata ja merta -- Saatana on laskeutunut teidän luoksenne!
Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt…
Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle” (Ilm.12:12,17).

Tässä kohtaa onkin hyvä tehdä ensimmäinen välipäätelmä: yski asia, mikä antaa tilaa saatanalle kiusata ihmiskuntaa kärsimyksellä, on synnin salliminen elämässämme. Jo paratiisissa se toi synnin ihmisen ja Jumalan väliin. Vasta Jumalan Pojan kuolema murskasi sen pään, rajoittaen sen valtaa.
 

(1) 1.Joh.8:44

(2)  Samaa ajatusta seuraten, voimme edes hiukan saada perspektiiviä omalle kivullemme. Emme välttämättä ymmärrä kivun syytä ja sen lopputuloksia sen perusteella, mitä näemme ajallisilla silmillämme. Mutta vasta taivaassa koko totuus salaisuuksineen ja merkityksineen selviää.

(3)  Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, vahvuudeltaan 6000 miestä.