TUHKA JA TOMU

Nousin alkuviikosta rukouskalliolleni, jonne olen noussut viimeiset neljätoista vuotta erityisesti kevät ja kesäaikoina. Kyselin taivaan Isältäni, mitä hän haluaa elämältäni.  
Edessä olisi taas hoitoviikko, joka toikin tulleessaan ylimääräiseltä tuntuvaa haasteellisuutta...                                                                                              

Joissakin elämän käännekohdissa tuntuu vain siltä, että olen kuin oman elämäni sivustaseuraaja. Asioita tapahtuu, etkä voi vaikuttaa niiden kulkuun mitenkään.               
Tietysti on tavattoman helppoa hokea, että ”rukoile, kyllä Jumala auttaa”. 

On vain hetkiä, jolloin et saa rukousta ulos tai se pysähtyy kuristavana otteena kurkkuun. No, itse en ole tehnyt tästä stressikysymystä.                   

Kiitänkin Jumalaani esirukoilijoista. Olen kannettu joka hetki riippumatta hengellisten liikeratojen tai liikesarjojen vääntelystä tai niiden väliin jättämisestä. Kaikki kun ensi- ja viimekädessä perustuu armoon. Sen että kaikki perustuu armoon, huomaa silloin kun ei itse osaa, jaksa tai kykene rukoilemaan tai tekemään mitään ”hurskasta”. 

Silloin kun miestä tai naista riisutaan kovalla kädellä…   

Armo on juuri luottamusta ja tietoisuutta kannettuna olemisesta. Turvani onkin vaikeissa olosuhteissa heprealaiskirjeen sanoissa, jossa viitataan Jeesuksen väsymättömänä esirukoilijana (Hepr.7:25). 

  

YSTÄVÄ JA KAIKKIVALTIAS

Mutta palaan vielä kalliolla viettämääni rukoushetkeen. Yhdessä kohtaa laajalla kalliolla oli nuotion jäänteet. Maassa tuhkaa ja tomua. Ihmiselämän heiveröisyys ja hauraus Kaikkivaltiaan Jumalan, sekä elämän rajujen realiteettien edessä toivat mieleeni muutaman ajatuksen Raamatusta.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan Aabrahamista, joka kokee elämänsä suurimman yllätyksen. Istuessaan Mamren tammistossa hän saa korkeimman kuningaskunnan suosion. Herra Jumala itse, kahden enkelinsä kanssa saapuu vierailulle ystävänsä Abrahamin luokse. Raamattu kutsuu Aabrahamia Jumalan ystäväksi, aivan kuten Jeesus kutsuu omiaan ystävikseen (Jaakob 2:23; Joh. 15:13-15). 

Ystävyys kuvaa erittäin läheistä ja kaunista sudetta kahden tai useamman persoonan välillä. Mutta ystävyys Kaikkivaltiaan kanssa ei merkitse tasavertaisuutta tai yhdenvertaisuutta.
Näemme tämän siinä, mitä tapahtui Aabrahamin ja Herran välisen aterian jälkeen. 

Kylläisen aterian päätteeksi Herra lähtee iltakävelylle ystävänä Aabrahamin kanssa, jakaen hänelle sydämensä tuskan Sodoman ja Gomoran syvästä syntielämästä.                                  

Se että Herra jakaa sydämensä ihmisen kanssa, on huikein osoitus ystävyyden syvyydestä. Herra kertoo Aabrahamille aikomuksestaan tuhota Sodoman ja Gomoran kaupungit. Aabrahamin kerrotaan (syystäkin) järkyttyneen Herran päätöksestä pyyhkiä nuo kaupungit ikuisesti pois maailmankartalta. Aabraham ymmärtää, että kaupungin asukkaiden harjoittama synti saa jopa Herran hämmästymään. Silti Aabraham näyttäisi käyvän kauppaa ihmissieluista Herran kanssa:

"Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?
Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden?
Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?"
Ja Herra sanoi: "Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan".
Aabraham vastasi ja sanoi: "Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka…” (1.Moos.18:23-27).

TUHKA JA TOMU

Vaikka Aabrahamin ystävyys Herran kanssa etsii vertaistaan taivaan alla, on kertomuksessa nähtävissä myös kääntöpuolensa. Herra on Kaikkivaltias, kiivas Jumalan, jopa kuluttava tuli:

”Sillä Herra, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala” (5.Moos.4:24). 

Tämän jopa kauhistuttavan kaikkivaltiuden edessä ihminen huomaa olevansa vain tuhkaa ja tomua. Aabraham ymmärsi sen Kaikkivaltiaan edessä ja nähdessään myöhemmin tuomion saaneiden kaupunkien katkeran savun (1.Moos.27-28).

Lopulta kaupungista pelastui vain Aabrahamin veljen pojan Lootin perhe. 

Ihmisen uho oli murrettu. Ihminen ei ole kaikkivaltias tai kaikkivoipa. Ääriolosuhteet korostivat Jumalan pelottavaa Kaikkivaltiutta. Ääriolosuhteisiin ajautuminen korostaa sitä myös yksilökristityn elämässä.                         

Et voi lahjoa Herra. Et voi pidentää elämääsi kyyneränkään vertaa murehtimalla, opettaa Jeesus (Matt.6:27). Toisin sanoen Jumala ei ole lahjottavissa tai ohjattavissa.            
Ihmiselämä on kuitenkin kuin tuhka ja tomu tai niin kuin Jeesus sanoo, kukkanen joka hetken kukkii ja sitten se kuivuu ja heitetään uuniin (Matt.6:30).

Tietyissä elämän itsestäänselvyyksiä kyseenalaistavissa taitekohdissa olen todennut Valitusvirsien sanoin:

”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen” (Val.3:22-24).

Tiedostan vahvasti, ettei murehtiminen, vaikka se onkin niin inhimillistä, paranna elämäni laatua. Loppujen lopuksi voin vain todeta Kaikkivaltiaan Jumalan edessä Aabrahamin tavoin: 
”Olen tomu ja tuhka”.

Vielä eräs näkökulma Jobin tuskasta: Job kulki läpi suunnattoman inhimillisen kärsimysten ja menetysten ja katastrofin toinen toisensa perään saamatta todellista lohdutusta ystäviltään. Lopulta Job tajuaa kuka hallitsee kokonaiskuvaa.
Kun kaikki sanat on sanottu, ihminen laittaa käden suulleen ja toteaa Kaikkivaltiaan hallitsevan kivussa ja ilossa, voimassa ja heikkoudessa.

"Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
"Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.
Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa" (Job 42:1-6).

JUMALA HALLITSEE

Herran on Kaikkivaltias, vaikka minusta tai sinusta tuntuisi hetkittäin, ettei lopputulos ole hyvä. Kun olin viimesyksynä melanoomaleikkauksessani, sain monilta ystäviltäni rohkaisevia tekstiviestejä. Yksi viesti sisälsi tällaisen ajatuksen: 

”Jumalalla on iso kuva hallinnassaan”.

Eli kun tilanteet ovat päällä, emme ole yksin.
Joidenkin tapahtumien kulun käsitämme vuosien päästä ja jotkut nyt salatut kysymykset avaavat salaisuuden verhonsa ollessamme kotona, Isän luona taivaassa.

Siksi omassa kivussani päätin jo aikaa sitten olla tuijottamatta liikaa peruutuspeiliin.        
Sillä jos katselen taaksepäin etsien ainoastaan kipuun ja menetyksiini vastauksia, voin ajaa kolarin – vaikka tietä olisi vielä edessäpäin kilometrikaupalla.
Tämä tarkoittaa sitä, että elän nyt niin kokonaisvaltaisesti, kuin se ikinä onkaan mahdollista.

Jumalan ihmisellä on samat inhimilliset rajoitteet, kuin kenellä muulla tahansa. 

Mutta suhde Kaikkivaltiaaseen auttaa kontrastoimaan asioista iankaikkisten perspektiivien kautta. Kaikki ei ole tässä.
Suuri vastaus on henkilökohtaisessa suhteessa Jumalan kanssa.  
Elämä on nyt, vasta ja iankaikkisesti. Kaikkivaltiaan edessä, hänen lapsinaan olemme kaikessa mitä elämään, sen vaihteleviin suhdanteisiin ja rajallisuuteen tulee, turvassa.

”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".          

 Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi” (Psalmi 91:1-2,9).

Kaikkivaltias Isä hallitsee ja minä saan olla hänen lapsensa.
Se merkitsee myös sitä, ettei minulla tarvitse olla kaikkia vastauksia, sillä Herra on kuninkaani, joka hallitsee jokaista elämäni tilannetta ja hetkeä nyt ja iankaikkisesti.

”Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle
apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti” (Psalmi 121).