FANI VAI SEURAAJA?

Tämä blogaukseni on kirjoitettu kristityille. Niille, jotka sanovat seuraavansa Jeesusta.

Tulet sunnuntaina sunnuntaipuku ja sunnuntai-ilme kasvoilla kirkkoon… ehkäpä jopa Raamattu kainalossa ja sanot ”aamen veli, Jeesus on Herra”.

Tiedän, että tämä kuulostaa jonkinlaiselta karikatyyriltä, mutta ei linee totuudesta kauhean kaukana…

Laulat kädet kohotettuina, silmät kyynelissä ylistystä suuren väkijoukon keskellä… Ison joukon keskellä, jossa on samanmielisiä, se kuuluu asiaan ja on ihan ”yes”.

Ehkä?

Oli aika, jolloin huoneeni seinällä oli kasa Elvis –julisteita (isäni kiusaksi) ja toisella seinustalla yksi pahvikuva Jeesuksesta.                                                                              Olin fani... and it was a fun!

Sunnuntain jumalanpalvelun jälkeen laitat pukusi kaappiin, pyyhit sunnuntai-ilmeen kasvoiltasi ja olet itse itsesi herra.                                                                                 

Teet kaiken, niin kuin näet itse parhaaksi tehdä veroilmoituksen suhteen, muun omaisuutesi suhteen, lojaalisuutesi suhteen työnatajaasi kohtaan, uskollisuutesi suhteen lapsiasi tai puolisoasi kohtaan…?

Mutta häpeät Raamattua julkisuudessa, häpeät Jeesusta?  - - - ”Aamen veli, Jeesus on Herra”.

Auts! Tiedän ehkä vähän karrikoivani, mutta en kovin paljoa.

Miten ylistystapahtuma vaikutti sinuun?

Miten tai minne elämä asettuu se jälkeen?

Jonnekin harmaalle vyöhykkeelle, ei kenenkään maaperälle?

Entä seurakunnan nuorteniltojen välissä?

Mitä niiden välissä tapahtuu?

“It was a fun, it’s alright… I'm ok, you're ok. No problem… so I don’t want make this a problem …”

”Se oli hauskaa, se on okei ... minä olen ok, sinä olet ok. Ei hätää ... joten en halua tehdä tästä ongelmaa…”

Auts!

Jeesuksen seuraaminen, mitä se on?

Olen miettinyt paljon sitä hintaa, minkä Jeesuksen seuraajat ovat kuluneen kahdentuhannen vuoden aikana maksaneet uskostaan häneen.  Erään italialaisen tutkimuksen mukaan kristinuskon kaksituhatvuotisen historian aikana arviolta 70 miljoonaa kristittyä on menettänyt henkensä uskonsa takia, joista 45,5 miljoonaa 1900-luvun aikana.

Fanituksen ja todellisen opetuslapseuden hinta ja ero on kuin yöllä ja päivällä!                                                              

Lue aikaisempi kirjotukseni kuluneelta keväältä ”VAINOTTU SEURAKUNTA EI OLE SAMA ASIA KUIN PASSIIVINEN SEURAKUNTA” (23. maaliskuuta 2012).

Fani voi fanittaa, pääsemättä koskaan fanituksen kohteen elämään tai tulematta osaksi idolinsa elämää.

Teologian professori Jukka Thurèn kirjoittaa omassa efesolaiskirjeen komentaarissaan, että ”ei riitä, että kristitty alkaa ulkonaisesti noudattaa uusia sääntöjä, vaan koko 'mielen hengen' eli mielen suunnan on uudistuttava.” 

Jeesus sanoo:

”joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt.10:38-39).

Ainakin kahdeksan kertaa Uusi testamentti puhuu kilvoittelusta ja ponnistelusta; itsensä likoon laittamisesta.

Se on myrkkyä ajassamme elävälle pikaruokakristillisyydelle, jossa kaiken pitäisi olla helppoa, nopeaa, valmiiksi pureskeltua, tunteiden liikuttelua.

Suosikki gospelartistini Don Francisco laulaa erässä biisissään:

Jesus didn't die for you because it was fun
He hung there for love because it had to be done.

Jeesus ei kuollut puolestasi koska se oli hauskaa. Hän roikkui ristillä rakkaudesta, koska se oli tehtävä.

Jeesus ei kuollut ristillä siksi, että me voisimme elää mukavaa ja vaivatonta elämää ollaksemme kerran taivaan ilossa ja autuudessa.

Raamatussa Jeesuksen seuraaminen merkitsee vaivannäköä omassa hengellisessä kasvussamme. Sen osuus on luovuttamatonta.

Paavali kirjoittaa filippiläisille:

”Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte” (Fil.2:12).

Kreikankielisen alkutekstin käyttämä sana ahkeroimisesta merkitsee tehdä, harjoittaa, saada aikaan, valmistaa.

Uuden testamentin vapaakäännös Elävä Uutinen ilmaisee jakeen näin: ”Totelkaa Jumalaa häntä syvästi kunnioittaen ja sanoutukaa irti kaikesta, mikä on hänen tahtonsa vastaista.”

Muutos alkaa omasta mielestämme.

Evankeliumit puhuvat parannuksen tekemisestä.

Parannuksen teko ei ole tapojen ja tottumusten parantelua, vaan täyskäännös.

Kreikankielen parannusta merkitsevä sana metanoia merkitsee mielensä muuttamista.

Voi olla, että raamatunlukutottumuksesi ja rukouselämäsi tarvitsee muutosta.

Ja voi olla, että henkilökohtaisessa ripissäsikin Jumalan edessä tarvitset avuksesi sellaisia ihmisiä, jotka haastavat sinua turvalliseen kasvuun.

Tässä yhteydessä haluan sanoa, että luultavasti yksi keskeisimpiä syitä sille, miksi emme näe yhteiskunnan muuttuvan, on meidän omassa passiivisuudessamme ja apatiassamme.

Kaveri nimeltään Curry R. Blake on kirjoittanut jossain;

”Ellei evankeliumisi kosketa muita, se ei ole koskettanut sinuakaan.”

Olenko elänyt niin ja elätkö sinä niin, että ihmisissä herää tarve kysyä uskomme perustaa, rauhamme lähdettä...?

Tekojemme tulee olla yhdenmukaisia tunnustamamme uskon kanssa, ja näkemystemme tulee olla Kristuksen esikuvan mukaisen käytöksen tukemia.

Fani vai seuraaja? Siinäpä kysymys!