RIISUTTU MUTTA EI ALASTON

"LIFE ON HARD ROCK!"

Ostin pariviikkoa sitten Barcelonan Hard Rock Cafesta hupparin, jossa lukee yksinkertaisesti Hard Rock. Vapaasti suomennettuna se merkitsee kovaa tai jopa rankkaa kalliota. 

Tietysti Hard Rock Cafe sellaisenaan viittaa rockmusiikkiin ja eri artistien ja kahviloiden kautta tapahtuvaan hyväntekeväisyyteen ympäri maailmaa. Mutta se ei ole nyt kirjoitukseni pointti. 
Minulle hupparin ostamisella oli paljon henkilökohtaisempi merkitys: kysymys on koko elämäni peruspohjasta, jonka varassa elän ja kerran kuolen.

Yksi suosikkipaikoistani, jossa olen jo runsaan vuosikymmenen verran käynyt rukoilemassa keväistä syksyihin, on erittäin laajalla kalliolla. Viimekesänä tuo suuri kallio parturoitiin kaikista puista, koska se sijaitsee Helsinki – Vantaa lentokentän yhden kiitoradan päässä. Puiden karsimisella haluttiin mitä ilmeisemmin suojata laskeutuvan lentoliikenteen turvallisuus. Kävin tässä muutama päivä sitten tällä kalliollani rukoilemassa. Helteinen päivä oli muuttunut iltaa kohden erittäin tuuliseksi ja mukaani ottama Hard Rock –huppari oli tarpeellinen vaateparsi. 

Kallion korkeimmalla kohdalla on syvälle sen sisään pultattu muutama terästappi, jotka ovat ilmeisesti jäänteitä joskus paikalla seisseestä nälöalatornista tai jostain muusta rakennelmasta. Vaikka vuodenaikojen vaihtelut, rajuilmat, helteet, tyvenet, lumimyrskyt ja kesätuulet ovat riisuneet ja parturoineet konevoiman ohella kalliota, eivät kallioon pultatut terästapit ole liikkuneet mihinkään. Niiden perustus on järkkymätön, kova kallio – hard rock!

  

JESUS IS THE ROCK

LP-levykokoelmistani löytyy melko ”tuntemattomaksi” jääneen eteläafrikkalaisen saarnaaja-muusikko Oliver Raperin levy Look Up!” –levy. Kuulin hänen laulujaan joskus 1980 –luvun puolivälissä Helsingissä evankelista Reinhard Bonnken tilaisuuksissa. Mainitsemani levyn yksi laulu on nimeltään ”Jesus is the rock, Jeesus on kallio”.                 

Rapper laulaa biisin kertosäkeessä:

“Jesus is the rock he’s my foundation I’m building on him” – “Jeesus on kallioni, hän on perustani, rakennan hänen varaansa”.

Kun elämämme yli käyvät sellaiset tuulet, jotka riisuvat meidät täysin alastomaksi, millainen on se perusta, jolla elämämme seisoo?

Jeesus puhui hiekalle rakentamisen vaarasta ja kallioperustan voimasta evankeliumissa (Matt.7:24-27). Opetuksessaan Jeesus tuo esille sen tosiasian, ettei kukaan selviä läpi elämän ”kahta kättään helutellen”, ilman kriisejä ja koettelemuksia. Ratkaisevaa on perusta, mille on koko elämänsä rakentanut!

Tällä hetkellä koen omassa elämässäni olevan paikalla, jossa on pakko miettiä ja tarkistaa taas kerran, mikä kestää nyt ja mitä elämästäni jää kerran jäljelle, kun se päätyy maanpäällä.

Mitä vietävää minulla on Jumalalle hetkessä, jolloin ”elämän kone- tai tuulivoima” vie kaiken näkyvän?

Olen välillä hämmästynyt tai tyrmistynyt siitä, miten vähän ihmiset antavat aikaansa näille ajatuksille. Elämän rajallisuus halutaan lakaista tehokkuuden, palautusjuomien ja ikuisen nuoruuden harhan alle.

Keskustelin kerran kadulla kahden alkoholistin kanssa. 

Kumpikin heistä oli äärimmäisen tuskainen ja vaivattu heille asettamani kysymyksen edessä: ”Kun kerran seisot valkoisen valtaistuimen edessä, millä perusteella sillä istuvan tulisi päästää sinut paratiisiin?”                                               

Toinen miehistä vastasi: ”Ehdin miettiä tätä juttua sitten, kun olen kuollut.”                

Vastasin, että ”et ehdi, sillä Raamatun mukaan sinun on selvitettävä suhteesi Jeesukseen eläessäsi tätä elämää” (katso Joh.5:29).

Jeesus piti mielettömänä ihmistä, jonka koko elämä oli ajallisessa:

"Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.'                                                  

Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan.   

Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!'                                                         

Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'

"Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona" (Luuk.12:16-21).

Apostolien teoissa sanotaan yksiselitteisesti, ettei Jeesuksen ulkopuolella ole pelastusta; ikuista toivoa ja vapautuista kaikesta kärsimyksestä (Apt. 4:12).

RIISUTTU MUTTA EI ALASTAON

Erityisesti viimevuoden lopussa ja viimetalvena käsittelin blogissani paljon elämän kipua.  Keskeisin motivaationi työstä tätä tematiikkaa on ollut oman henkilökohtaisen kivun liikkeelle laittamien ajatusten ja tunteiden jäsentäminen vaikean sairauden keskellä. Ihmisenä ja pastorina (juuri tässä järjestyksessä) olen vain huomannut, että ihmiskunnan perussävy rakentuu kärsimyksestä.

Erilaisten sairauksien ja niiden tuomien rankkojen [hard] teemojen käsittely kivun keskellä – olipa se luonteeltaan millaista tahansa - on oleellisen tärkeää kyetäkseen jatkamaan elämää. 

Kysymys on enemmästä, kuin elossa pysymisestä. 

Elämän laatuun vaikuttaa miten tasapainossa olemme henkisesti elämäämme rassaavan kivun kanssa. Esimerkiksi fyysisessä sairaudessa ei aina keskeisintä ole fyysinen kipu (sitä yhtään pois sulkematta). Fyysiseen jaksamiseen vaikuttaa myös se, millä tasolla asiat ovat korviemme välissä. Tasapaino ei tule tunteiden torjunnan tai kivusta vaikenemisen kautta. Tietysti kivun ja tuskan eri vaiheisiin ja siitä toipumiseen kuuluu ajanjaksot, jolloin jo ihan psykologisena tosiasiana tarvitaan kipuun ja sen työstöön etäisyyttä ja taukoja [ja tässäkin suhteessa vaikkapa Hard Rock Cafessa käynti voi auttaa].

Eikä ole tarkoituksenmukaista avautua jokaiselle kyselijälle vaikkapa nyt vakavasta sairaudestaan.Ihmisten mielenkiinto voi olla joskus pelkkää uteliaisuutta ilman aitoa empatiaa. Itsemme suojaaminen on joissakin tilanteissa erittäin tervettä ja täysin oikein.

Paratiisin syntiinlankeemuskertomuksessa ihminen pakeni taivaallisen Isänsä kasvojen edestä (1.Moos.3:8). 

Raamattu kertoo Jumalan huutaneen ihmisen perään ”missä olet?” (1Moos.3:9). 

Mikä olikaan ihmisen vastaus?

"Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin" (1.Moos.3:10).      

Mitä Aadamille ja Eevalle jäi paetessaan Jumalan luota ja hänen suojastaan muuta kuin alastomuus?

Alastomuus viittaa tässä kohtaa häpeään ja turvattomuuteen.                                               

Häpeä ja turvattomuus kysyy elämämme pohjaa ja perustaa. 

Mitä kaikesta jää silloin, kun koko elämämme ja elämisemme perustaa parturoi rankat tuulet?

Uskonnollisuus – se on vitsi ja naamari, kun kysytään kuka on elämäni Herra ja kuningas.

Koulutus, pankkitilin suuruus, sukulaissuhteet (en vähättele perheen merkitystä kriiseissä - päinvastoin) tai palkintokaapin komeus – kaikki ne ovat kuin tuulen viskoma irtomaa-aines tosipaikan tullen, hetkenä jolloin koko elämä riisutaan.

Isältäni jäi tänne komea palkintokaappi upeine kultamitaleineen ja palkintopysteineen, kun hän kuoli runsaat kuusi vuotta sitten. 

Hän saavutti 1970 –luvulla jousiammunnassa mainetta ja kunniaa: useita Suomen mestaruuksia, Euroopan mestaruuksia ja kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruushopeaa jousiammunnan vaistoammuntaluokassa. Mutta kun elämän viimeisten tuulten puhaltaessa peruskallio paljastui, vei hän Jumalan eteen ainoastaan sen sovituksen, jonka Jumalan Poika, Jeesus Kristus hänelle tarjosi syntien anteeksiantamuksena.

Kaikki muu ”roina” jäi ikuisuuden rajan tälle puolelle.
Kuitenkin ikuisuusnäkökulmasta katsoen sydämensä Jeesukselle antaneiden kohdalla kuolema on vain väliaikainen, ajallinen ero. Tiedän tapaavani isäni kerran voimassa ja kunniassa, joka perustuu yksin Kristuksen kunniaan ja hänen antamaansa armoon.

Kun kaikki riisutaan on armo se, joka kestää. Eikä sekään minun ansiostani, vaan sen tähden että taivaallinen Isäni hyväksyy minut yksin Jeesuksen sovitustyön perustalta (Joh.14:6).

Tämä onkin koko elämäsi rankin kysymys:

Mikä on perustasi?

Onko elämäsi perustettu ja kätketty todellisen ”Hard Rockin” varaan ja turviin?

Jeesus osoitti Simon Pietarille, että vain hänen herruuden ja jumaluuden tunnustaminen ja vastaanottaminen on se 
”Hard Rock”, jota eivät edes helvetin portit murra tai kaada (Matt.26:15-18). Tämän kallion varassa myös minä jatkan eteenpäin tänään ja huomenna, sillä Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr.13:8).