APLARIT VAI LAPSET?

Suomalaisessa mediassa on viimeaikoina kohistu kovasti israelilaisten siirtokuntien kautta tulevista hedelmistä. Seurakuntalainen.fi sivustoa lainaten ”Kirkon ulkomaanapu on aloittanut ulkoministeri Erkki Tuomiojan lausuntojen innoittamana kampanjoinnin Israelin siirtokunta-alueilta tulevien tuotteiden boikotoimiseksi.” Tällä boikotoinnilla pyritään ”valvomaan” sellaisten hedelmien kaupankäyntiä, jossa on mahdollista sekoittaa siirtokunnista tulevat aplarit israelilaistuotteiksi. Samaan aikaan Israelia ja länsivaltioita pilkkaava Iran on muuttamassa avioliittolakejaan siten, että alle kymenvuotiaita tyttölapsia voidaan naittaa pakkoavioliittoihin.

Internetissä toimiva Digital Journual verkkolehden mukaan Iranin malli seuraa Saudi-Arabiaa, joka kolme kuukautta sitten laillisti kymmenvuotiaiden tyttöjen kanssa solmittavat avioliitot. Iran halusi olla ”rohkeampi” salliessaan avioliiton yhdeksänvuotiaiden tyttöjen kanssa. Näiden muslimimaiden käytäntö seuraa islamilaista Sharialakia. Lapsiavioliittojen takana oli Islamin perustajan Mumhamedin perverssi mieltymys avioitua lukuisten vaimojensa lisäksi muiden muassa yhdeksänvuotiaan lapsen, Aishan kanssa.

ENTÄ SITTEN?

Ulkominesti Erkki Tuomiojan ja kehitysministeri Heidi Hautalan puuhaama ”aplariboikotti” joutuu mielestäni hyvin outoon valoon, kun koko Israelin olemassaoloa uhkaava Iran syyllistyy lainsäädännöllään Saudi-Arabian tavoin pedofiliaan. Uutisointia seuraavana Suomen kansalaisena minun on pakko kysyä Tuomiojalta, Hautalalta ja kirkon ulkomaanavun päättäviltä tahoilta, eikö boikotoinnin kohde voisi olla joku oleellisesti tärkeämpi asia, kuin Israelin siirtokunnista tulevat hedelmät? Vaikuttaa kovasti siltä, että Israelin kohdalla kyse on puhtaasti tai epäpuhtaasti asenteellisista asioista Israelia vastaan. Suurimmat riskit Israelin siirtokuntien kautta tulevien hedelmien boikotointia kohtaan kohdistuu todennäköisesti Israelin siirtokuntien alueilta tulevia työntekijöitä ja heidän arabiperheitään kohtaan. Heidän elintasostaan ja jokapäiväisestä toimeentulostaan tulee tällaisen boikotin kautta entistä vaikeampaa, vaikka boikotilla koetetaan sanella Israelille ehtoja.
Mutta Iranin ja Saudi-Arabian teot kohdistuvat kauhistuttavalla tavalla tyttölapsiin. Lapsikuolleisuus tulee lisääntymään, koska kymenvuotiaan tai sitä nuoremman keho ei ole valmis synnyttämään.

Luultavasti yksi tapa vaikuttaa Iranin ja Saudi-Arabian kaltaisten valtioiden lapsimorsianten elämään olisi boikotoida edellä mainittujen maiden öljyyn ostoon. Mutta valitettavasti luulen niin, että aplareiden boikotointi tulee länsimaille halvemmaksi, kuin puuttua lasten asemaan Iranissa ja Saudi-Arabiassa.
Suomalaisena kristittynä voisin tietysti lähestyä tällä blogauksellani ulkoministeriä ja kehitysministeriä ja kysyä toimivatko he esitystensä ja ajamiensa asioiden kautta oikeasti ihmisoikeuksien asiamiehinä?
Ehkäpä jonkinlaisella kansalaisdressilla voitaisiin sada aikaan keskustelua asenteista ja teoista, joilla on oikeasti merkitystä.