ARVELUTTAVAA JOARNALISMIA

Tarjosin tänään Vantaan Lauriin vastinetta päätoimittaja Pauli Juuselan pääkirjoitukseen ”arveluttavaa terapiaa”. Saamani vastauksen mukaan ensiviikon Laurissa on jo Aslan ry:n oma vastaus, joten kirjoitustani ei julkaista. No, omassa blogissani kaikki on mahdollista. Tässä linkki Pauli Juuselan pääkirjoitukseen ja alla oma kommenttini pääkirjoituksesta ja sen sisällöstä. Tätäkin on lupa muiden kommentoida (komentit kohta löytyy jókaisen blogauksen lopusta, oikea alalaita).
  

Vantaan Laurin päätoimittaja Pauli Juuselan pääkirjoitus ”arveluttava terapiaa" 11.10.2012 käsitteli Aslan ry:n tarjoamaa sielunhoitoa Helsingin Sanomien lokakuun kuukausiliitteen kirjoituksen valossa ”homosta ehjäksi”. Juusela puolustaa yksiselitteisesti kuukausiliitteeseen jutun kirjoittaneen toimittajan Antti Pikkasen oikeuksia soluttautua ilman toimittajuutensa paljastamista Aslan ry:n järjestämälle leirille. 
Juuselan kirjoitus antaa ymmärtää, että toimittajan tapa tehdä juttu liki salaseuraksi leimatun järjestön toiminnasta oli oikein. Siitäkin huolimatta, että jutun kirjoittaja paljastaa sielunhoidon piiriin – siis vaitiolovelvollisuuden taakse kuuluvia asioita ryhmästä, jossa hän oli mukana soluttautuneena mukamas yhdeksi ryhmäläiseksi. Samalla Juusela kyseenalaistaa pääkirjoituksessaan kurssin vetäjien ammattitaitoa ja vastuuta antaen ymmärtää, että Aalan ry ei hänen mukaansa toimi avoimesti, koska se hänen mielestään salaa mm. Elävät vedet - kurssiensa sisältöä. 

Mistä tällainen näkemys kumpuaa?

Samaisessa kirjoituksessa Juusela nojautuu Suomen evankelisluterilaisen arkkipiispa Kari Mäksien lausuntoihin Asalanin toiminnasta, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa sunnuntaina 7.10.2012. Mäkinen tuo selvästi esille, ettei Alanin toiminta ole luterilaisen kirkon toimintaa – ja ilmeisesti se antaa Mäkiselle ”valtuudet” tuomita Aslanin toiminta manipuloivaksi ja jopa hengelliseksi väkivallaksi?! Tietysti taustalla vaikuttanee teologiset näkemyserot suhteessa homoseksuaalisuuteen. Silti Juuselan pääkirjoituksesta ja arkkipiispa Mäkisen haastattelusta tulee vaikutelma, että kaikki arviot perustuvat yksinomaan Hesarin kuukausiliitteessä esitettyihin väitteisiin. 
Voin tietysti olla vääräkin?

Kysynkin Juuselalta, mihin hänen tapansa argumentoida Aslan ry:n toimintaa pohjautuu?      
Mikäli kaikki arviot perustuvat kuukausiliitteen tarkoitushakuiselta vaikuttavaan kirjoitukseen ilman laajaa, henkilökohtaista perehtymistä Aslanin toimintaan, pidän tällaista arviointia vähintäänkin arveluttavana journalismina.

Pirkko Alaranta, Aslanin hallituksen puheenjohtaja otti Hesarin mielipidesivulla kantaa järjestön toimintaan ja Elävät vedet –kurssien sisältöön, 10.10.2012. Hänen mukaansa Aslan ei tarjoa terapiaa vaan kristillistä sielunhoitoa, johon kuuluu kuunteleminen, Raamatun periaatteiden mukaan eläminen ja rukous. 

Ketään ei pakoteta kursseille vaan osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Myös se, mitä kurssien ryhmätyöskentelyssä itse kukin puhuu. Siksi onkin erittäin kyseenlaista Juuselan sanoja siteeraten väittää Hesarin kuukausiliitteeseen kirjoittaneen toimittajan Antti Pikkasen tapaa soluttautua kurssille ”yhteiskunnallisesti merkittävänä asiana”. Toimittaja mitä ilmeisemmin loukkasi kurssialisten yksityisyyttä, vaikka väitti muokanneensa kuulemiaan intiimejä tarinoita. 

Pyhittääkö tarkoitus keinot?

Alaranta tuo esille, ettei Aslan salaa toimintansa tai metodejaan. Esimerkiksi Elävät vedet -kurssien sisällön voi jokainen tiedonhaluinen selvittää esimerkiksi Andrew Comiskeyn kirjasta Täyteen miehuuteen ja koko naiseksi. Kirjaa on saatavilla eri kirjakaupoista ja sen voi lainata kirjastoista. Samoin Aslanin nettisivuilta löytyy valtava määrä tietoa mm. Elävät vedet -kurssista, eikä sitä ole mitenkään yritetty salata. Työni puolesta olen saanut osallistua tilaisuuteen, jossa Aslanin ja Elävät vedet –kurssin toimintaperiaatteita ja sisältöä on esitelty mahdollisimman laajasti.

Samoin tunnen henkilökohtaisesti kaksi Alanin ja Elävät vedet – kurssin kouluttajia. Heidän tuntemisensa on antanut mahdollisuuden tutustua Aslanin toimintaan ja teologiaan, sekä Elävät vedet –kurssien sisältöön.

En kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon. 

Mutta henkilökohtaisesti koin erittäin loukkaavana sen, että eri lehdissä aina arkkipiispaa myöden Aslan ja Elävät vedet tuomitaan manipuloivaksi, hengelliseksi väkivallaksi ja eräässä Hesarin mielipidekirjoituksessa jopa kiihkokristillisyydeksi 12.10.2012! Koen tällaisen loukkaavaksi syystä, että Juuselan tai arkkipiispan näkemykset antavat ymmärtää, etteivät heidän väitteensä perustu objektiivisuuteen. 

Objektiivisuudella tarkoitan asioihin, väittämiin ja toimintatapoihin tutustumista riittävällä materiaalipohjalla. Näkemysten ja jopa tuomioiden antaminen, jotka tuntuvat perustuvat yhden toimittajan yksipuolisiin näkemyksiin Hesarin kuukausiliitteessä, 

on mielestäni hyvin rajaavaa ja subjektiivista. 

Tällainen tapa käsitellä arkaa ja vaikeaa aihetta on omiaan leimaamaan niitä seurakuntia ja kirkkokuntia, jotka ovat kokeneet yhteistyön Asalanin ja Elävät vedet –toiminnan kanssa hyväksi. Juuri tästä syystä koen Juuselan ja arkkipiispan esittämät näkemykset loukkaavina.  

 

Lukiessani edellä mainittuja näkemyksiä ja tuomioita, on pakko kysyä mikä tekee jostakin kristillisestä toiminnasta manipuloivaa tai antaa edellytykset nimittää esimerkiksi Asalnin toimintaa peräti kiihkokristillisyydeksi?

 

Teen yhteistyötä jatkuvasti joidenkin evankelisluterilaisten kristittyjen kanssa. Pidän sitä rikastuttavana kokemuksena. Rukoilemme yhdessä, tutkimme Raamattua yhdessä ja rukoilemme yhdessä myös eri tavoin haavoittuneiden ja sairastuneiden parantumisten puolesta. Kyse on kristillisestä sielunhoidosta, ei terapiasta. Uskomme evankeliumien ja apostolien tekojen mallin mukaiseen yhteyden voimaan ja siihen, että evankeliumin ilosanomaan kuuluu meidän monin tavoin elämässämme sidottujen ja  rikki menneiden vapauttaminen sekä sairaiden parantaminen Jeesuksen antaman mallin mukaan.             
Emme lupaa paranemista, mutta uskomme niin voivan tapahtua. 
Onko tällaiselle tilaa, vai onko sekin ”hengellistä väkivaltaa ja kiihkokristillisyyttä”?

Esa Sarvi, pastori, Helsingin vapaaseurakunnan Itä-Helsingin työ